ASIANTUNTIJA-ARTIKKELI
Voiko sopimusneuvotteluista joutua korvausvastuuseen?
Ns. B2B ‑kaupalla tarkoitetaan yritysten välistä kaupankäyntiä, jossa osapuolina ei ole kuluttajan asemassa olevia luonnollisia henkilöitä. Lähes jokainen B2B ‑kauppaa tekevä yritys käy jossain vaiheessa sopimusneuvotteluita. Toimialasta ja yrityksen tuoteportfoliosta riippuen sopimusneuvottelut saattavat muodostaa tärkeän vaiheen ennen varsinaista myyntiä tai ostoa edeltävää sopimusta. Tässä artikkelista kerrataan asianajajan silmin niitä sopimusneuvotteluiden korvausvastuun perusteita, jotka kaikkein B2B ‑sopimuksia neuvottelevien yritysten edustajien olisi hyvä pitää taustalla mielessään.
Pääsääntönä Suomessa on neuvotteluvapaus ja sopimusvapaus: sopimus velvoittaa sen osapuolia vasta sen jälkeen, kun sopimus on pätevästi syntynyt. Pelkkien sopimusneuvotteluiden käyminen ei sido kumpaakaan osapuolta. Lähtökohtaisesti sopimusneuvotteluita käydään siis osapuolten omalla riskillä ja vastuulla. Sopimusneuvotteluihin tulisikin lähteä sillä oletuksella, että neuvottelut saattavat päättyä myös tuloksettomina, ilman että neuvoteltavaa sopimusta saadaan solmittua. Tällöin kaikki neuvotteluista aiheutuneet kustannukset jäävät osapuolten itsensä kannettaviksi.
Suomen lainsäädäntö ei varsinaisesti sisällä säännöksiä sopimusneuvotteluista. Vahingonkorvausoikeuden kannalta sopimusneuvotteluissa liikutaan sopimusvastuun ja sopimuksenulkoisen vastuun välimaastossa. Tällöin puhutaan sopimuksentekotuottamuksesta, joka nimensä mukaisesti pohjautuu osapuolten neuvotteluiden aikaiseen tuottamukselliseen menettelyyn, eli heitä sitovien velvoitteiden rikkomiseen. Sopimuksentekotuottamuksen perusteella korvataan lähtökohtaisesti toiselle osapuolelle neuvotteluista aiheutuneet kulut: hänet pyritään saattamaan sellaiseen taloudelliseen tilanteeseen, jossa hän olisi ollut, jos neuvotteluita ei olisi lainkaan käyty. Korvattavia kuluja voivat olla muun muassa neuvottelukustannukset (esim. asiantuntijoiden käyttö), tilatut selvitykset ja muut konkreettiset kustannuksia aiheuttaneet toimenpiteet sopimuksen toteutumiseksi, joihin osapuoli on ryhtynyt luottaen sopimuksen syntymiseen.
Kuinka sitten arvioidaan tilannetta, jossa neuvottelut päättyvät tuloksettomina – siis ilman syntynyttä sopimusta – johtuen siitä, että toinen osapuoli on neuvotteluiden aikana menetellyt hyvän tavan vastaisesti tai syyllistynyt muutoin sopimattomaan neuvottelukäyttäytymiseen? Suomen oikeuskäytännössä tahallinen tai tuottamuksellinen, eli huolimaton menettely voi tietyissä tilanteissa synnyttää vahingonkorvausvastuun. Toista osapuolta ei saa johtaa harhaan omasta aikeestaan toteuttaa sopimusta, vaan neuvotteluita tulee käydä vilpittömässä mielessä: neuvotteluita ei saa käydä ilman todellista aikomusta tehdä sopimusta, esimerkiksi vain hintatietojen saamiseksi. Samoin neuvotteluiden pitkittäminen sen jälkeen, kun osapuolta kohdannut muutos estää sopimuksen solmimisen, on hyvän neuvottelutavan vastaista. Tällaisen vastapuolen menettelyn todistaminen käytännössä voi kuitenkin olla hankalaa. Sen lisäksi asiasta riitely aiheuttaa väkisinkin kustannuksia ja ajankulua. Monesti pienemmän pahan vaihtoehto onkin vain olla riitelemättä.
Sopimusneuvotteluista aiheutuvaa riskiä voi pyrkiä pienentämään solmimalla neuvotteluita koskevan sopimuksen, jossa esimerkiksi osapuolten kuluvastuut ovat määriteltyinä. Salassapitosopimus, eli NDA (Non-Disclosure Agreement) on tyypillinen neuvotteluvaiheen sopimus, jonka käyttö on monesti perusteltua jo yrityksen liikesalaisuuksien suojaamiseksi. Myös aiesopimuksia, eli MoU:ta (Memorandum of Understanding) tai LoI:ta (Letter of Intent) käytetään usein laajojen sopimusneuvotteluiden yhteydessä. Käytännössä tärkein keino välttää tuloksettomiksi jääneiden neuvotteluiden jälkiseurauksia on noudattaa hyvää neuvottelutapaa ja toimia vilpittömästi toista osapuolta kohtaan. On myös hyvä muistaa, että mitä kauemmin sopimusneuvottelut ovat kestäneet, sitä korkeampaa lojaliteettia voidaan edellyttää toista osapuolta kohtaan.
Asianajaja Topi Ruotsalainen
Asianajotoimisto Laine Nikkanen Luukko Oy
Kirjoittaja on liikejuridiikkaan erikoistunut asianajaja, joka on neuvotellut kansainvälisiä B2B ‑sopimuksia yli 20 vuotta ja palannut takaisin kotiseudulleen Lappeenrantaan.