ASIANTUNTIJA-ARTIKKELIT eJÄSENKIRJE 10.6.2019
Uusi tavaramerkkilaki ja toiminimilain uudistus
Uusi tavaramerkkilaki tuli voimaan 1.5. 2019. Tavoitteena on ollut selkeä ja moderni laki, joka mahdollistaa sähköisen asioinnin. Lailla saatettiin kansallisesti voimaan uudistettu EU:n tavaramerkkidirektiivi ja Singaporen sopimuksen sisältö.
Perusasiat säilyvät uudessa laissa. Tavaramerkillä voidaan erottaa tavaramerkin haltijan tavarat tai palvelut toisen tavaroista tai palveluista elinkeinotoiminnassa. Yksinoikeus tavaramerkkiin tarkoittaa sitä, ettei merkkiä saa käyttää ilman haltijan suostumusta. Tavaramerkin haltija voi tietyin edellytyksin kieltää muita käyttämästä samaa tai samankaltaista merkkiä.
Tavaramerkki on osa elinkeinonharjoittajan omaisuutta ja sitä voidaan hyödyntää kaupallisesti esimerkiksi luovutuksen, panttauksen tai lisensoinnin avulla. Tunnetuimmilla tavaramerkeillä on huomattava kaupallinen arvo.
Yksinoikeus kansallisen tavaramerkin käyttöön syntyy joko rekisteröimällä patentti- ja rekisterihallituksessa (PRH) tai vakiinnuttamisen kautta. PRH tutkii tavaramerkkihakemuksen rekisteröintiesteen viran puolesta.
Sähköinen asiointi
Tavaramerkkihakemukset voi jättää vain sähköisesti, ja englanti käy kieleksi. Paperisia hakemuksia ei hyväksytä kuin erityisestä syystä.
Tavaramerkin 10 vuoden voimassaolo lasketaan uuden lain mukaan hakemispäivästä eikä rekisteröintipäivästä.
Vireille tulon edellytykset muuttuvat tiukemmiksi, mutta toisaalta sillensä jätetyn hakemuksen käsittelyn saa jatkumaan 2kk sisällä korjaamalla hakemuksen puutteet ja maksalla maksun.
Tavaramerkin esittämistavat
Graafisen esitettävyyden vaatimus poistui, mikä mahdollistaa merkkien esittämisen uudella tavalla erilaisina tiedostoina, esimerkiksi multimediamerkkinä. Suojan kohde on kuitenkin määriteltävä täsmällisesti, selkeästi ja ymmärrettävällä tavalla.
Uuden lain mukaan tavaramerkkisuojaa on haettava värillisiin merkkeihin erikseen. Mustavalkoisina hakemuksessa esitetyt tavaramerkit saavat siis suojaa vain mustavalkoisina. Vanhojen merkkien suoja pysyy kuitenkin ennallaan, eli mustavalkoisina esitetyt vanhat tavaramerkit kattavat myös kaikki värimuunnokset.
Tavaroiden ja palvelujen luokitus
Tavara- ja palveluluokituksen katsotaan kattavan vain niiden sanamuodon mukaiset tavarat ja palvelut. Lain mukaan hakijan on luokiteltava ja ryhmiteltävä tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haetaan, Nizzan luokituksen mukaisesti ja selkeästi ja täsmällisesti niin, että tämän perusteella voidaan määrittää haetun suojan laajuus.
Ennen 1.10.2012 pelkällä luokkaotsikolla tai ‑numerolla haettujen rekisteröintien haltijoilla on mahdollisuus täsmentää luetteloita nimikkeillä, jotka ovat olleet mahdollisia hakuhetkellä. Tämä on tehtävä viimeistään silloin, kun tavaramerkki uudistetaan. Tarve luokituksen täsmentämiselle riippuu siitä, missä määrin tavaramerkillä suojatut tavarat tai palvelut sisältyvät luokkaotsikon sanamuotoon ja millaista toimintaa tavaramerkin haltija tosiasiassa harjoittaa. Ilman täsmennyksiä tavaramerkkien suoja-ala supistuu koskemaan vain hakuhetken luokkaotsikon kirjaimellista merkitystä.
Hallinnollinen menettämis- ja mitätöintimenettely – myös toiminimille
Laki sisältää uudenlaisen tavaramerkin hallinnollisen menettämis- ja mitätöintimenettelyn, joka on kevyempi ja kustannustehokkaampi kuin vanhan lain vaatimus kanteen nostamisesta markkinaoikeudessa. Jatkossa kantaja voi valita, hakeeko menettämistä tai mitätöintiä markkinaoikeudelta vai PRH:lta. Maksu PRH:n hallinnollisesta menettelystä on 400€.
Uudistus helpottanee uuden merkin hakijan kannalta tilannetta, jossa käyttämätön yli 5 vuotta vanha tavaramerkki muodostaa esteen toivotun merkin rekisteröinnille. Toisaalta vanhan vähällä käytöllä olevan merkin haltijan on vaikea puolustaa oikeuttaan, ellei tavaramerkin käyttöä ole dokumentoitu asianmukaisesti. Tavaramerkin käytön dokumentointi on uuden lain myötä erittäin tärkeää.
Toiminimilakia uudistettiin tavaramerkkilain muutoksen yhteydessä. Toiminimiä ei kannata rakentaa kaikenkattaviksi yleistoimialoiksi, sillä nyt myös ne voidaan haastaa 5 vuoden jälkeen käyttämättömyyden perusteella. Toiminimen osittainen kumoaminen on myös mahdollista.
Toiminimen kumoamisperusteeseen vetoaminen edellyttää, että kumoamista koskevan hakemuksen tai kanteen tekijällä on oikeudellinen intressi asiassa. Hallituksen esityksen mukaan menettely tulisi sovellettavaksi erityisesti toiminimien käyttämättömyyden osalta silloin, kun joku toinen haluaa rekisteröidä samanlaisen toiminimen tai tavaramerkin itselleen, mutta aiemman toiminimen laaja toimiala estää rekisteröinnin. Tällaisessa tapauksessa aiemman toiminimen haltija voi vaihtoehtoisesti antaa suostumuksen myöhemmän toiminimen tai tavaramerkin rekisteröintiin, tai vapaaehtoisesti rajoittaa omaa toimialaansa. Mahdollisuus hallinnollisen menettelyn käyttöön ja osittaiskumoamiseen todennäköisesti edesauttaa asiasta sopimista.
Lain voimaantultua alkoi 2 vuoden siirtymäaika, jolloin rekisterissä jo olevia toimialoja voidaan täsmentää.
EU-tavaramerkkien ja yhteisömallien loukkaukset teollisoikeusrikoksia
Uuden lain voimaantultua EU-tavaramerkin ja yhteisömallin loukkaus on rangaistavaa myös Suomessa. Tämä on merkittävä parannus tuoteväärennösten torjumisessa, ja korjaa aiemman epäkohdan.
Tavaramerkit ovat edelleen alueellisia oikeuksia – kansainvälistä suojaa haettava erikseen
Tavaramerkit saavat suojaa ainoastaan niillä alueilla, joissa ne on erikseen suojattu.
Suomessa yksinoikeus tavaramerkkiin voi perustua kansalliseen tavaramerkkihakemukseen, Suomeen kohdennettuun kansainväliseen rekisteröintiin, Euroopan unionin tavaramerkkiin, Euroopan unioniin kohdennettuun kansainväliseen rekisteröintiin tai Suomessa vakiintuneeseen tavaramerkkiin.
PRH:n tavaramerkkirekisterissä on noin 220 000 vireillä olevaa tavaramerkkihakemusta, voimassa olevaa tavaramerkkiä tai kansainvälistä rekisteröintiä. Tavaramerkkejä haetaan rekisteröitäväksi vuosittain Suomessa noin 3 000 kappaletta.
Tavaramerkin suojaamiseen ulkomailla on vastaavasti eri vaihtoehtoja. EU:n tavaramerkki kattaa koko Euroopan unionin ja sitä haetaan EU:n teollisoikeuksien virastosta (EUIPO). Madridin pöytäkirjan mukainen rekisteröinti on mahdollinen pöytäkirjan yli 100 jäsenmaassa, ja sitä haetaan Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn sääntöjen mukaan. Kolmas vaihtoehto on maakohtainen rekisteröinti, jota haetaan jokaisessa kohdemaassa erikseen kunkin maan kansallisen lainsäädännön mukaan.
Maija Kärkäs
päällikkö, Enterprise Europe Network
Malttia koeaikapurkuihin!
Työsopimuslain mukaan kumpi tahansa sopimuspuoli voi purkaa työsopimuksen koeajan kuluessa. Koeaikapurun kohdalla normaalit työsopimuslain mukaiset irtisanomisperusteet eivät sovellu.
Koeaikapurkua ei voida kuitenkaan toimittaa aivan millä tahansa perusteella. Työsopimusta ei saa nimittäin purkaa syrjivillä tai muutoinkaan koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla.
Koeaikapurun perusteet
Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta säädetään erikseen naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa.
Koeaikapurku on tehty epäasiallisella perusteella, jos se on tehty vastoin koeajan tarkoitusta. Koeajan tarkoituksena on selvittää, vastaavatko työsuhteen etukäteisodotukset puolin ja toisin todellisuutta. Siksi koeaikapurkua ei saa tehdä esimerkiksi ennen kuin työsuhde on alkanut.
Työntekijäkään ei saa purkaa työsopimustaan koeaikaan vedoten saatuaan paremman työtarjouksen muualta, vaan tällöin työntekijän pitää irtisanoa työsopimus normaalia irtisanomisaikaa noudattaen. Koeaikapurun perusteeksi käyvät esimerkiksi työn suorittamiseen liittyvät puutteet, sopeutumattomuus työyhteisöön tai työntekijän sairauskin, jos se estää työntekijän soveltuvuuden arvioinnin koeaikana. Aiheettomat epäilyt terveydentilasta eivät käy koeaikapurun perusteeksi. Koeaikapurkua ei saa tehdä myöskään taloudellisista ja tuotannollisista syistä.
Koeaikapurun toimittaminen sairauslomalla
Koeaikapurku voidaan toimittaa työntekijän sairauslomasta huolimatta. Kiellettyjen syrjintäperusteiden kanssa on kuitenkin oltava tarkkana. Vaikkei työntekijän sairausloma sinänsä estä koeaikapurun toimittamista, tulee työnantajan varautua ennakolta esittämään näyttöä siitä, ettei koeaikapurkua ole tehty syrjivästi. Jos koeaikapurku toimitetaan sairauslomalla olevalle työntekijälle, voi syrjintäolettama perustellusti syntyä. Tällöin työnantajalla on todistustaakka siitä, että koeaikapurulle on ollut asialliset, sairaudesta riippumattomat perusteet. Syrjintäolettaman kumoamiseen eivät välttämättä riitä työntekijän kanssa kahden kesken käydyt keskustelut. Syrjintäolettaman kumoamisessa ei auta myöskään vastoin todellisuutta positiiviseksi laadittu työtodistus. Olisikin tärkeää, että työtodistukset laadittaisiin aina totuudenmukaisina.
Koeaikaehto
Koeaikaehdon käytölle ei ole erityisiä edellytyksiä. Koeaika sijoittuu työsuhteen alkuun, ja koeaikaehdon käyttämisestä tulee sopia nimenomaisesti. Koeaika voidaan sopia enintään kuuden kuukauden pituiseksi. Työehtosopimuksissa saattaa olla säännöksiä koeajasta ja sen pituudesta, joten työehtosopimuksen määräykset tulee tarkistaa. Työnantajalla on oikeus pidentää koeaikaa kuukaudella, jos työntekijä on ollut sen aikana työkyvyttömänä tai perhevapaalla vähintään 30 kalenteripäivää. Pidentämisestä on ilmoitettava työntekijälle koeajan kuluessa.
Määräaikaisessa työsopimuksessa koeaika saa pidennyksineen olla korkeintaan puolet sopimuksen kestosta, ei kuitenkaan enempää kuin kuusi kuukautta.
Koeaikaan vetoaminen
Työsopimuksen päättämismenettelyä koskevat säännökset liittyvät myös koeaikapurkutilanteisiin. Ennen kuin työnantaja purkaa työsopimuksen koeaikaan vedoten, on työntekijälle varattava tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen syistä. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa.
Koeaikapurkuun on vedottu, jos ilmoitus koeaikapurusta on toimitettu koeajan kuluessa henkilökohtaisesti tai – mikäli tämä ei ole mahdollista – esimerkiksi sähköisesti tai kirjeitse. Jos työnteko on alkanut esimerkiksi 1.5., voidaan koeaikaan vedota vielä 31.10., jos koeaika on kuusi kuukautta. Koeaikaa ei ole viimeisenä mahdollisena purkupäivänä sidottu mihinkään täsmälliseen kellonaikaan, ja se on riippumaton esimerkiksi työntekijän työvuoron pituudesta.
Päättämisilmoitukseen voidaan merkitä päättämisperusteeksi pelkkä koeaika. Päättämisperusteet on kuitenkin työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava tälle kirjallisesti työsopimuksen päättymispäivämäärä.
Alexa Kavasto
Lakimies, Helsingin seudun kauppakamari
Muistettavaa määräaikaisista työsopimuksista
Onko kolmas peräkkäinen määräaikainen työsopimus jo liikaa? Voidaanko määräaikainen työsuhde päättää ennen määräajan loppumista? Pitääkö määräaikaisille työntekijöille antaa samat edut kuin kokoaikaisillekin? Määräaikaiset työsuhteet herättävät monenlaisia kysymyksiä työpaikoilla, ja tähän artikkeliin on koottu keskeisiä usein mieltä askarruttavia asioita.
Määräaikaisuuden peruste
Työsuhde voi olla määräaikainen, jos määräaikaisuudelle on työn luonteesta johtuva perusteltu syy tai jos määräaikaisuus perustuu työntekijän omaan toiveeseen. Perusteltu syy voi olla esimerkiksi sijaisuus tai kertaluonteinen työprojekti. Perusteena ei voi olla esimerkiksi työntekijän sopivuuden selvittäminen, vaan sitä varten voidaan työsopimuksessa sopia koeajasta. Vähintään kuukauden mittaisessa työsuhteessa työntekijälle on kerrottava kirjallisesti määräaikaisuuden peruste sekä työsuhteen päättymisaika tai sen arvioitu päättymisaika, mutta toki ne kannattaa kertoa turhien epäselvyyksien välttämiseksi myös lyhyemmässä työsuhteessa.
Vuokratyösuhteessa selvitys työsuhteen olennaisista ehdoista tulee antaa pyynnöstä myös kuukautta lyhyemmässä työsuhteessa. Vuokratyöntekijälle tulee kertoa myös käyttäjäyrityksen määräaikaisen tilauksen syy ja kesto tai arvioitu kesto sekä arvio työnantajalla tarjolla olevista vuokratyöntekijän sovittuja työtehtäviä vastaavista muista työtehtävistä.
Jos tehdään peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia, mutta työsopimusten lukumäärän, keston tai niistä muodostuvan kokonaisuuden perusteella työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve, pidetään työsuhdetta toistaiseksi voimassa olevana. Lainsäädännössä ei ole tarkkaa lukumäärää sille, montako peräkkäistä määräaikaista työsopimusta on liikaa tai mikä on liian pitkä kesto, vaan tapauskohtaisesti tarkastellaan, onko työnantajalla tosiasiassa pysyvä työvoiman tarve.
Työnantaja voi tehdä määräaikaisen työsopimuksen enintään vuoden ajaksi pitkäaikaistyöttömän henkilön kanssa pysyvästä työvoiman tarpeesta huolimatta, kunhan sovellettava työehtosopimus tai sen tulkintakäytäntö ei tätä estä. Oppisopimuksen perusteella voidaan tehdä määräaikainen työsopimus, vaikka työnantajalla olisi osa-aikatyöntekijöitä, joille pitäisi muuten ensisijaisesti tarjota lisätyötä, tai takaisinottovelvollisuuden piirissä olevia irtisanottuja työntekijöitä. Lomautetut ja irtisanomisuhan alaiset työntekijät ovat kuitenkin etusijalla.
Työnantajan henkilöstö- ja koulutussuunnitelmassa tulee käydä läpi määräaikaisten työsopimusten määrää sekä arviota niiden kehittymisestä. Suunnitelmaa laadittaessa on hyvä pohtia, millaisissa tilanteissa ja miten paljon työpaikalla ylipäänsä käytetään määräaikaisia työsuhteita ja mihin ne perustuvat.
Määräaikaisen työntekijän työsuhteen ehdot ja syrjintäkielto
Määräaikaisessa työsuhteessa ei saa pelkästään työsuhteen keston perusteella soveltaa epäedullisempia ehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei sille ole perusteltua syytä. Määräaikaista työntekijää ei voida siten jättää esimerkiksi työpaikan henkilökuntaetujen tai tulospalkkio-ohjelman ulkopuolelle vain määräaikaisuuden vuoksi. Jos työnantaja haluaa, se voi kuitenkin määritellä henkilökuntaeduille työsuhteen alkuun kynnysajan, jota tulee noudattaa tasapuolisesti kaikkien, myös toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden alussa. Työnantaja voi esimerkiksi päättää, että kaikki uudet työntekijät pääsevät sairauskuluvakuutuksen piiriin vasta työsuhteen kestettyä neljä kuukautta.
Työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota uutta työsopimusta määräaikaiselle työntekijälle, eikä määräaikaisella työntekijällä ole siten etusijaa uuteen työhön. Työsuhdetta ei saa kuitenkaan jättää uusimatta tai työtä tarjoamatta syrjivällä perusteella, kuten työntekijän raskauden tai terveydentilan perusteella. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2018:39 työnantajan katsottiin syrjineen työntekijää terveydentilan perusteella, kun se ei ollut tarjonnut tälle työtä enää kolmen peräkkäisen määräaikaisen työsopimuksen jälkeen.
KKO 2018:39: A oli työskennellyt 16.3.2011 – 31.7.2012 työnantajayhtiön palveluksessa lähes yhtäjaksoisesti kolmessa määräaikaisessa työsuhteessa linja-autonkuljettajana. Yhtiö ei ollut viimeisen määräaikaisen työsopimuksen jälkeen solminut A:n kanssa uutta työsopimusta. Työterveyslääkäri ei A:n ylipainon vuoksi ollut arvioinut A:n sopivuutta työhön eikä siten myöskään kirjoittanut A:lle sopiva työhön ‑lausuntoa. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevin perustein katsottiin, että yhtiö oli syrjinyt A:ta tämän terveydentilan perusteella.
Määräaikaisen työntekijän lomauttaminen
Määräaikainen työntekijä voidaan lomauttaa tuotannollisilla ja taloudellisilla irtisanomisperusteilla, jos työsopimuksessa on irtisanomisehto. Työntekijä voidaan lomauttaa myös silloin, jos määräaikaisuuden perusteena on sijaisuus ja sijaistettava työntekijä olisi voitu lomauttaa.
Määräaikainen työntekijä ja vuosiloma
Määräaikaisessa työsuhteessa kertyy vuosilomaa kuten muissakin työsuhteissa, eikä kertynyttä vuosilomaa makseta lomakorvauksena kesken työsuhteen. Työsuhteen kestäessä vuosiloma pidetään ja vuosilomapalkka maksetaan vuosilomalain mukaisesti, ja työsuhteen päättyessä pitämätön vuosiloma maksetaan lomakorvauksena.
Jos työnantaja ja työntekijä sopivat ennen työsuhteen päättymistä uudesta työsuhteesta, ne voivat samalla sopia kirjallisesti siitä, että vuosilomaa ei makseta lomakorvauksena vaan se siirretään seuraavaan työsuhteeseen. Siirretty vuosiloma annetaan uudessa työsuhteessa sellaisena kuin työntekijä on sen edellisessä työsuhteessaan ansainnut, eikä loman määrää tai lomapalkkaa tarvitse laskea uudelleen.
Kun työntekijällä on useampia peräkkäisiä tai vain lyhytaikaisin keskeytyksin jatkuvia määräaikaisia työsuhteita, työsuhteen katsotaan työsuhteen kestosta riippuvien työsuhde-etuuksien kannalta jatkuneen yhdenjaksoisesti. Siten kun selvitetään työsuhteen kestoa sen kannalta, onko työsuhde kestänyt vuoden vai alle eli kertyykö työntekijälle lomanmääräytymisvuoden alusta lähtien 2,5 päivää vai kaksi päivää vuosilomaa kuukaudessa, käsitellään peräkkäisiä tai vain lyhytaikaisin keskeytyksin jatkuvia määräaikaisia työsuhteita tältä kannalta yhdenjaksoisina. Vastaavasti säännöksellä on merkitystä silloin, kun selvitetään työsuhteen kestoon perustuvaa irtisanomisajan tai työehtosopimuksen mukaisen sairausajan palkanmaksujakson pituutta.
Esimerkki: Työntekijä on määräaikaisessa työsuhteessa 1.1.–30.9.2019 sekä uudessa määräaikaisessa työsuhteessa 6.10.2019–31.1.2020. Ensimmäisessä työsuhteessa työntekijälle kertyy kaksi päivää vuosilomaa kuukaudessa mutta toisessa 2,5 päivää kuukaudessa, koska sen päättyessä työsuhteet ovat yhteensä kestäneet vähintään vuoden.
Määräaikaisen työsuhteen päättäminen
Määräaikaiseen työsuhteeseen voidaan ottaa koeaika, jonka pituus voi olla enintään puolet työsuhteen kestosta. Ylipäänsä koeaika voi olla enintään kuusi kuukautta tai sovellettavan työehtosopimuksen perusteella tätä lyhyempi. Jos samojen osapuolten kesken solmitaan uusi työsopimus samankaltaisista työtehtävistä kuin aikaisemmassa työsuhteessa, ei uudesta koeajasta voida yleensä sopia. Koeajan kestäessä työsopimus voidaan purkaa esimerkiksi silloin, jos työntekijän työsuoritus ei vastaa työnantajan odotuksia. Koeaikapurun syy ei saa kuitenkaan olla syrjivä tai epäasiallinen.
Työntekijälle pitää ilmoittaa työsuhteen päättymisaika tai sen arvioitu päättymisaika, ja määräaikainen työsuhde päättyy ilman irtisanomista määräajan päättyessä. Jos määräajan päättymisajankohta ei ole vielä työsuhteen alkaessa tiedossa, työnantajan tulee ilmoittaa päättymisaika työntekijälle viipymättä, kun se on selvinnyt.
Määräaikainen työsuhde muuttuu toistaiseksi voimassa olevaksi, jos työnantaja antaa työntekijän jatkaa työskentelyä määräajan päätyttyä. Jos määräajan päättymisen jälkeen työtä olisikin vielä joksikin aikaa tarjolla, kannattaa työnantajan muistaa pidentää määräaikaa tekemällä työntekijän kanssa uusi määräaikainen työsopimus työn kestoajaksi.
Määräaikainen työsuhde voidaan purkaa erittäin painavasta syystä, mutta sitä ei voida yleensä irtisanoa. Tästä on kuitenkin joitain poikkeuksia. Ensinnäkin työsopimuksessa voidaan sopia siitä, että määräaikainenkin työsopimus on irtisanottavissa. Silloin työsuhde päättyy joko määräajan päättyessä, työntekijän irtisanoutuessa tai työnantajan irtisanoessa työsuhteen henkilökohtaisilla tai tuotannollisilla ja taloudellisilla irtisanomisperusteilla. Viittä vuotta pidemmäksi määräajaksi tehty työsopimus on viiden vuoden kuluttua työsopimuksen tekemisestä irtisanottavissa samoilla irtisanomisperusteilla kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus. Määräaikainen työsopimus on myös irtisanottavissa tietyissä laissa mainituissa poikkeustilanteissa. Tällaisia ovat muun muassa työntekijän erityinen irtisanoutumisoikeus liikkeen luovutuksen yhteydessä, työnantajan oikeus irtisanoa työntekijä yrityssaneerausmenettelyn perusteella ja työsuhteen irtisanominen konkurssin seurauksena.
Määräaikaisessa työsuhteessa olevalla työntekijällä on oikeus sovittuun työhön sopimuskauden loppuun saakka. Jos työnantaja päättää määräaikaisen työsuhteen ilman perustetta, sillä on velvollisuus maksaa työntekijälle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Vastaavasti määräaikainen työsopimus sitoo työntekijää määräaikaisuuden keston ajan, ja työntekijä voi joutua maksamaan sopimusrikkomuksen perusteella työnantajalle vahingonkorvausta. Työnantaja ja työntekijä voivat keskenään sopia työsuhteen päättämisestä ennen määräajan loppumista.
Kati Mattinen
Lakimies, Helsingin seudun kauppakamari
Vähimmäisosakepääoman vaatimus poistuu 1.7.2019
Yksityistä osakeyhtiötä, asunto-osakeyhtiötä ja osuuskunnan vararahastointia koskeva 2 500 euron vähimmäispääomavaatimus poistuu 1.7.2019.
Perustelut muutokselle
Muutoksen tarkoituksena oli helpottaa ammatinharjoittamista ja muuta mikro- ja pienyritystoimintaa ilman henkilökohtaista vastuuta. Tavoitteena oli yksityisten osakeyhtiöiden hyödyntämisen helpottaminen pienimuotoisessa ja aloittavassa liiketoiminnassa sekä rekisterikäytäntöjen digitalisoinnin edistäminen.
Velkojansuojan kannalta ei 2 500 euron pääomavaatimuksella ole merkitystä. Asunto-osakeyhtiössä osakkeiden ostajien suoja taasen perustuu RS-järjestelmään ja asuntokauppalainsäädäntöön. Osuuskunnan rahastointivelvoitteen poistamista pidettiin tarpeellisena yritysmuotojen tasapuolisen kohtelun vuoksi.
Valtaosa EU-maista on jo poistanut osakepääomavaatimuksen.
Mitä muutos käytännössä tarkoittaa
1.7.2019 alkaen osakeyhtiön voi perustaa ilman minkäänlaista pääomaa. Jos yhtiöjärjestyksessä ei ole määrätty osakkeen nimellisarvoa ja yhtiöön sijoitetaan osakkeista maksettava määrä, voidaan tämä määrä merkitä sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon kokonaisuudessaan.
Jos nimellisarvo on määrätty, tulee osakepääomaan edelleen merkitä nimellisarvoa vastaava määrä merkintähinnasta.
Patentti- ja rekisterihallitukselle ei tarvitse antaa selvitystä osakepääoman maksamisesta.
Osakepääoman alentaminen
Vähimmäisosakepääoman vaatimuksen poistuttua aiemmin perustetut osakeyhtiöt voivat alentaa osakepääomansa nollaan saakka osakeyhtiölain mukaisesti. Velkojansuojamenettely tulee tällöin sovellettavaksi.
Verotuksessa osakepääoman alentamiseen on oltava liiketaloudellinen peruste. Osakeyhtiölain muutoksen johdosta tapahtuneeseen osakepääoman alentamiseen ei pääsääntöisesti sovelleta peitellyn osingon säännöksiä.
Osuuskunta voi sääntöjensä salliessa alentaa vararahastoaan alle aiemman vähimmäisvaatimuksen siten kuin laissa säädetään vararahaston alentumisesta.
Oman pääoman menettäminen
Oman pääoman menettämisestä on edelleen tehtävä ilmoitus kaupparekisteriin viipymättä. Jos yhtiöön ei ole perustettaessa sijoitettu lainkaan varoja, jo ensimmäinen kulukirjaus aiheuttaa oman pääoman menetyksen.
Rekisterimerkintä voidaan poistaa, kun oma pääoma on saavuttanut puolet osakepääoman määrästä. Jos osakepääomaa ei ole, rekisterimerkintä voidaan poistaa, kun oma pääoma on yli nollan.
Teija Kerbs
Kirjanpidon asiantuntija, Helsingin seudun kauppakamari