eJäsenkirjeen 19.2.2018 asiantuntija-artikkelit
REKLAMAATIOAJASTA
Kun ostaja havaitsee ostamassaan tuotteessa tai palvelussa virheen, on ostajalla velvollisuus reklamoida asiasta myyjälle. Jos ostaja laiminlyö reklamaation tekemisen tai tekee sen liian myöhään, menettää se oikeutensa vedota virheeseen. Virhe havaitaan yleensä vastaanottotarkastuksessa, jonka ostaja on velvollinen tekemään niin pian kuin mahdollista saatuaan myyjän suorituksen. Yleensä reklamaatiossa esitetään omat vaatimukset sopimusrikkomuksen osalta. Mahdollista on tehdä myös ns. neutraali reklamaatio, jossa ainoastaan ilmoitetaan sopimusrikkomuksesta ja pidätetään oikeus vaatimusten esittämiseen myöhemmin. Reklamaatio on hyvä tehdä todisteellisesti, jotta myöhemmin pystytään osoittamaan milloin reklamaatio on tehty. Sähköpostikin riittää jos myyjä vastaa reklamaatioon.
Reklamaatioaika voi olla yllättävän lyhyt
Reklamaatiosta ja reklamaatioajasta on säädöksiä useissa laeissa, sopimusehdoissa ja siitä voidaan myös sopia kaupan osapuolten kesken erikseenkin. Reklamaatiosta säätävät esimerkiksi kansallinen – ja kansainvälinen kauppalaki, maakaari, asuntokauppalaki, oikeustoimilaki ja tiekuljetussopimuslaki. Useimmiten laeissa käytetään reklamaatioajasta ilmausta ”kohtuullisessa ajassa”, ”ilman aiheetonta viivästystä” tai ”viipymättä”. Kansainvälisessä kauppalaissa ja kuljetusoikeudessa voi olla ehdottomia takarajoja tai minimiaikoja reklamaatioille. Kansainvälisessä kauppalaissa on kansallisesta laista poiketen ehdoton kahden vuoden aikaraja reklamoinnille.
Seuraavassa käydään läpi muutamia esimerkkitapauksia suomalaisesta oikeuskäytännöstä siitä mikä on kohtuullinen reklamaatio aika.
Rakennuselementtien kaupassa ostaja tarkasti kakkoslaatua olevat tavarat vasta noin kuukauden kuluttua toimituksesta ja reklamoi virheistä. Hovioikeus katsoi että alalla vallitseva käytäntö edellytti reklamaatiota 1–2 viikossa ja reklamaatio tehtiin siten myöhässä.
Ohjelmistojen toimitusta koskevassa kaupassa ostaja reklamoi kahden kuukauden päästä toimituksesta. Hovioikeus katsoi reklamoinnin tapahtuneen myöhässä.
Kenkien toimitusta koskevassa riidassa ostaja reklamoi 19 päivän kuluttua toimituksesta. Sopimuksessa oli sovittu seitsemän päivän ”muistutusajasta”. Hovioikeus katsoi reklamaation tapahtuneen myöhässä.
Oikeuskäytännössä on voitu katsoa reklamaatioajan olevan erityisissä olosuhteissa vieläkin edellä esitettyjä aikoja lyhyemmän. Hovioikeus katsoi tapauksessa jossa saksalainen myyjä oli tuonut suomalaiselle ostajalle käytetyn kuorma-auton ja aggregaatteja että tavara olisi tullut tarkastaa heti ja tarvittaessa reklamoida välittömästi. Hovioikeus perusteli tätä sillä että laitteet olivat käytettyjä, myyjällä ei ollut liikepaikkaa Suomessa ja molemmat kaupan osapuolet olivat läsnä luovutuksessa.
Edellä esitetyt tapaukset korostavat sitä että ostajan on tehtävä reklamaatio mahdollisimman pikaisesti havaittuaan virheen. Tavara tai palvelu on myös tarkastettava heti kun se on mahdollista. Oikeuskäytännössä on edelleen katsottu että reklamaatioksi ei riitä että ostaja ilmoittaa yleisluontoisesti olevansa tyytymätön toimitukseen, vaan myyjän on saatava tietää missä suhteessa tuote ostajan käsityksen mukaan poikkeaa sovitusta. Eli virhe tulisi yksilöidä riittävästi reklamaatiossa.
Marko Silen
johtaja
Helsingin seudun kauppakamari
MILLOIN TYÖNANTAJA SAA KÄSITELLÄ TYÖNTEKIJÄN TERVEYDENTILATIETOJA?
Henkilön terveydentila on arkaluonteinen henkilötieto, samoin kuin henkilön sairautta tai vammaa, sekä häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä ja niihin verrattavia toimia koskevat tiedot (henkilötietolaki 11 § 4 kohta). Arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on lähtökohtaisesti kielletty. Yksityisyyden suojasta työelämässä annetussa laissa (jäljempänä YksitL) säädetään millä edellytyksin työnantaja saa käsitellä työntekijän terveydentilaa koskevia tietoja, ja miten näitä tietoja käsiteltäessä tulee toimia. Henkilötietojen käsittelyssä on lisäksi noudatettava tällä hetkellä vielä henkilötietolain säännöksiä. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen soveltaminen alkaa 25.5.2018 ja henkilötietolaki tullaan sen myötä kumoamaan.
Tietojen kerääminen ja käsittelyn tarve
Työnantaja saa käsitellä ainoastaan välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erityisluonteesta. Tästä tarpeellisuusvaatimuksesta ei ole mahdollista poiketa edes työntekijän nimenomaisesti antamalla suostumuksella (YksitL 3 §).
Työnantaja saa käsitellä työntekijän terveydentilaa koskevia tietoja vain, jos ne on kerätty työntekijältä itseltään tai hänen kirjallisella suostumuksellaan muualta. Lisäksi edellytetään, että jokin seuraavista käsittelyn perusteista täyttyy: tietoja tarvitaan sairausajan palkan tai siihen rinnastettavien terveydentilaan liittyvien etuuksien suorittamiseksi tai sen selvittämiseksi, onko työstä poissaoloon perusteltu syy; tai työntekijä nimenomaisesti haluaa, että hänen työkykyisyyttään selvitetään terveydentilaa koskevien tietojen perusteella; tai käsittely perustuu muuhun lakiin (YksitL 5.1 §).
Sairauspoissaolotilanteessa lääkärintodistuksesta ilmenevien työntekijän terveydentilatietojen käsittely on oikeutettua sairausajan palkan maksamiseksi ja työntekijän poissaolo-oikeuden varmistamiseksi. Tilanne, jossa työntekijä haluaa työkykyään selvitettävän, voi syntyä esimerkiksi silloin, kun työntekijällä on työn tekemistä rajoittava vamma tai sairaus. Työkyvyn arviointia terveydentilatietojen perusteella tarvitaan lisäksi tilanteessa, jossa työnantaja harkitsee työsuhteen päättämistä työntekijän sairauden vuoksi. Työntekijän terveydentilatietojen käsittely voi perustua myös työturvallisuutta ja ‑terveyttä koskevaan lainsäädäntöön.
Käsittelyn rajoittaminen
Ainoastaan ne henkilöt, jotka työntekijän terveydentilatietojen perusteella valmistelevat tai tekevät työsuhdetta koskevia päätöksiä taikka panevat niitä toimeen, ovat oikeutettuja käsittelemään kyseisiä tietoja. Työnantajan on etukäteen nimettävä käsittelyyn oikeutetut henkilöt tai määriteltävä ne tehtävät, joihin sisältyy terveydentilaa koskevien tietojen käsittelyä. Tietoja käsitteleviä henkilöitä koskee salassapitovelvollisuus eli he eivät saa ilmaista tietoja sivullisille työsuhteensa aikana tai sen päättymisen jälkeen (YksitL 5.2 §).
Tietoa työntekijän sairauspoissaolosta ei tule yleisesti ilmoittaa työpaikalla. Pelkästään tieto siitä, että työntekijä on sairaana, ei ole arkaluonteinen henkilötieto, mutta se on kuitenkin henkilötieto. Sairauden syy puolestaan on arkaluonteinen henkilötieto. Esimerkiksi henkilöstöpäällikkö, esimies ja palkanlaskija voivat olla oikeutettuja käsittelemään työntekijän terveydentilaa ja sairauspoissaoloa koskevia tietoja. Terveydentilatietoihin pääsevien henkilöiden määrä tulee rajata mahdollisimman suppeaksi tarpeellisuusvaatimusta noudattaen.
Työntekijän työnantajalle luovuttaman työkykyään koskevan lääkärintodistuksen tai ‑lausunnon saa lain nojalla luovuttaa työterveyshuollon palvelujen tuottajalle laissa säädettyjen työterveyshuollon tehtävien toteuttamista varten, ellei työntekijä ole erikseen kieltänyt luovuttamista (YksitL 5.3 §). Työnantajan tulee informoida työntekijöitä mahdollisuudesta kieltää luovuttaminen.
Terveydentilatietojen säilyttäminen
Työntekijän terveydentilaa koskevat tiedot on säilytettävä erillään muista työnantajan keräämistä henkilötiedoista (YksitL 5.4 §). Työntekijän terveydentilaa koskevia tietoja (esimerkiksi diagnoositietoa) ei saa tallettaa muihin työnantajan henkilörekistereihin, kuten palkkahallinnon rekisteriin. Terveydentilatietoja voidaan säilyttää erikseen paperimuodossa, tai esimerkiksi sähköiseen muotoon skannattuna tai tallennettuna. Tiedot on suojattava säilyttämällä niitä lukitussa tilassa. Tietojärjestelmiin tallennettujen tietojen on oltava esimerkiksi käyttäjätunnusten ja salasanojen avulla suojattuja.
Henkilötietolaki edellyttää, että arkaluonteiset henkilötiedot poistetaan välittömästi, kun niiden käsittelylle ei enää ole laissa edellytettyä perustetta. Arkaluonteisten tietojen käsittelyn perustetta ja tarvetta on lain nojalla arvioitava vähintään viiden vuoden välein (henkilötietolaki 12.2 §). Laissa ei ole tarkempia säännöksiä tämän arvion suorittamiseen. Tietosuojavaltuutetun suosituksen mukaan lääkärintodistuksia ja työntekijän terveydentilatietoja saa lähtökohtaisesti säilyttää enintään kaksi vuotta. Kahden vuoden säilytysajasta voidaan kuitenkin poiketa, mikäli se on tarpeellisuusvaatimus huomioiden työnantajan ja työntekijän oikeuksien ja velvollisuuksien vuoksi perusteltua.
Tietosuoja-asetus
Tietosuoja-asetus ei tiettävästi tuo suuria muutoksia työntekijän terveydentilatietojen käsittelyyn. Asetuksen mukaiset henkilötietojen käsittelyä koskevat yleiset periaatteet (5 art. 1 kohta) sisältyvät käytännössä jo henkilötietolakiin. Henkilön terveydentilaa koskevien tietojen käsittelyssä on kyse asetuksessa säädetystä erityisiä henkilötietoryhmiä koskevasta käsittelystä (9 art.), joka vastaa pitkälti arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä koskevaa voimassa olevaa sääntelyämme. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely on lähtökohtaisesti kielletty, mutta se sallitaan kuitenkin työoikeuden alalla, kun käsittely perustuu jäsenvaltion lainsäädäntöön tai lainsäädännön mukaiseen työehtosopimukseen (9 art. 2 b kohta).
Tietosuojavaltuutetun lausuntoja koskien työntekijän terveydentilatietojen käsittelyä:
http://www.tietosuoja.fi/fi/index/ratkaisut/sairauspoissaolotiedonilmaiseminentyopai.html
http://www.tietosuoja.fi/fi/index/ratkaisut/tyontekijoidenterveydentilatietojensekas.html
Tietosuojauudistuksesta:
http://www.tietosuoja.fi/fi/index/euntietosuojauudistus.html
Reetta Riihimäki
Lakimies
Helsingin seudun kauppakamari
SAKSA TARJOAA SUOMALAISYRITYKSILLE VÄYLÄN KANSAINVÄLISILLE MARKKINOILLE
Saksa on pitkään ollut maailman suurimpia talouksia ja Suomen tärkein tuonti- ja vientikumppani. Suomalaiset yritykset ovat tarttuneet Saksan tarjoamiin mahdollisuuksiin ja Suomen vienti Saksaan kasvoi 20 prosenttia vuoden 2017 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana. Saksan kauppakamarin kattava ulkomaanverkosto on nykyään myös suomalaisten yritysten käytettävissä.
Saksan talous jatkaa ennusteiden mukaan vakaata kasvua ja yltää tänäkin vuonna lähes kahden prosentin kasvuun. Vahvan talouden ja viennin salaisuutena on muun muassa 90 maassa toimiva kauppakamarien verkosto, jota suomalaiset yritykset ovat voineet hyödyntää maaliskuusta 2017 alkaen Saksan lisäksi myös ympäri maailmaa.
“Suomalaisten yritysten kannattaisi harkita kansainvälistymisen aloittamista Saksasta pienemmän Pohjoismaan asemasta. Pääsy Saksan markkinoille antaa merkittävää taloudellista selkänojaa ja uskottavuutta lähteä mille tahansa muulle markkinalle. Esimerkiksi Kiinan valloitus voi onnistua helpommin saksalaisen kumppanin kanssa kuin yksin”, sanoo Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin Market Entry and Business Development ‑osaston johtaja Kaisu Halonen.
Saksan kauppakamariverkosto on ollut mukana saksalaisten yritysten arjessa aina vuodesta 1665 lähtien. Se koordinoi oppisopimuskoulutusta, edustaa saksalaisten yritysten intressejä ja edistää kansainvälistä kauppaa. Käytännössä kaikki Saksan 3,7 miljoonaa yritystä ovat paikallisen kauppakamarin jäseniä. Saksassa on 79 kauppakamaria (IHK) ja Saksan ulkopuolella 130 kauppakamaria 90 maassa (AHK:ta).
Saksalais-Suomalainen Kauppakamari juhlii 40-vuotista taivaltaan Suomen ja Saksan välisen kaupan edistäjänä tänä vuonna. Se on yksi Saksan ulkomaankauppakamareista (AHK). Helsingissä toimiva kauppakamari tekee tiivistä yhteistyötä suomalaisten kumppaneiden kuten Keskuskauppakamarin ja Business Finlandin kanssa. Saksalais-Suomalainen Kauppakamari auttaa suomalaisia yrityksiä löytämään liiketoimintamahdollisuuksia Saksassa ja 90 maassa ulkomaankauppaverkostonsa kautta.
“Tyypillistä on, että työ aloitetaan tekemällä markkina-analyysi, jotta saamme kattavan kuvan suomalaisen yrityksen tuotteista, potentiaalista ja asemasta Saksassa. Tämän jälkeen selvitämme parhaat mahdolliset yhteistyökumppanit kuten asiakkaat, jakelijat, joint venture ‑kumppanit, joihin otamme yhteyttä omissa nimissämme”, Halonen sanoo. Saksalais-Suomalainen kauppakamari tarjoaa yritykselle myös valmennusta ja tukea neuvottelutilanteisiin.
Kumppanuushankkeita yrityksille
Halosen mukaan käytännössä kaikki saksalaiset yritykset ovat kauppakamariverkoston jäseniä Saksassa. “Tämä tekee projekteistamme tehokkaita. Olemme saksalaisille yrityksille ‘yksi heidän omistaan’. Näin myös pienet yritykset voivat saada kauttamme tehokasta palvelua ja hyviä tuloksia”, sanoo Halonen.
Esimerkiksi yrittäjävetoinen Comed Oy otti Saksalais-Suomalaiseen Kauppakamariin yhteyttä keväällä 2017 ravintolisän viemiseksi Saksaan. Tuote oli jo kesällä verkkokaupassa ja puolen vuoden kuluttua apteekkijakelussa.
Saksalais-Suomalaisella Kauppakamarilla on yrityksille tarkoitettujen räätälöityjen palveluiden lisäksi Keskuskauppakamarin ja Teknologiateollisuuden kanssa yhteinen digikumppanuushanke. Kumppanuushankkeen ensimmäinen ohjelma, kaksivuotinen Industrie 4.0, on viimeisessä vaiheessa. Ohjelmassa 15 suomalaiselle osallistujalle haetaan räätälöidysti asiakkaita valmistavan teollisuuden piiristä. Tapaamisia on nyt järjestetty lähes 300. Niistä noin 30 on johtanut jatkoneuvotteluihin. Seuraava digikumppanuushankkeen ohjelma on nimeltään eHealth, ja se alkaa tänä vuonna.
“Saksan talousministeriön tuella tuomme vuosittain saksalaisia delegaatioita Suomeen tutustumaan suomalaiseen osaamiseen. Seuraavan puolen vuoden aikana tutustutamme saksalaiset yritykset suomalaisiin älykkäisiin sähköverkkoihin ja nykytaiteeseen”, Halonen kertoo.
Halosen mukaan suomalaiset yritykset ovat entistä kiinnostuneimpia Saksan markkinoista vuodenvaihteen tiedustelujen perusteella. Saksalaiset yritykset ovat myös suuria vaikuttajia ja työllistäjiä Suomessa. Esimerkkeinä voi mainita seuraavat: Lidl, Bayer Nordic ja Meyer Turun telakka. Saksalainen autoteollisuus on myös pitkään ollut Valmet Automotiven merkittävä asiakas ja työllistäjä.
Saksan markkinoiden tuomia liiketoimintamahdollisuuksia ja kauppakamariverkoston tarjoamia palveluita käsitellään laajemmin 14.3.2018 Helsingissä Eurooppa-salissa järjestettävässä seminaarissa ”Business Opportunities in Germany – and Beyond”. Seminaari on maksuton. Se järjestetään yhteistyössä Enterprise Europe Networkin, Keskuskauppakamarin ja Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin kanssa.
Lisätietoja:
Kaisu Halonen, Saksalais-Suomalainen Kauppakamari kaisu.halonen@dfhk.fi
Anne Hatanpää, Keskuskauppakamari anne.hatanpaa@chamber.fi
Johanna Niemistö, Helsingin seudun kauppakamari, Enterprise Europe Network johanna.niemisto@chamber.fi