MISTÄ ASIAKIRJANÄYTTÖÄ ULKOMAISIIN HANKINTAKILPAILUIHIN?
Julkisten hankintojen vuotuinen arvo EU:ssa on noin 2000 miljardia euroa, ja niiden osuus EU:n BKT:stä on 14%. EU-maihin rekisteröityneillä yrityksillä on mahdollisuus hyödyntää EU:n ja ETA:n sisämarkkinoita tekemällä tarjouksia julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin kotimaansa lisäksi myös muissa jäsenvaltioissa. Rajat ylittävien hankintojen osuus onkin viime vuosina kasvanut, ja niiden arvo on nyt noin 23% EU:ssa tehtävien hankintojen kokonaisarvosta. Uudistetuilla hankintadirektiiveillä pyrittiin parantamaan pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin, mutta pk-yritysten saama osuus julkisista hankinnoista on edelleen pienempi kuin niiden painoarvo taloudessa.
Hankintamenettelyt ovat edelleen melko monimutkaisia ja vaativat hallinnollista osaamista. Jo tarjouksen jättämisvaiheessa voi tulla esiin erilaisten soveltuvuusvaatimusten täyttäminen ja näyttö siitä, ettei ns. poissulkemisperusteet rasita tarjoajaa. Poissulkemisperusteita ovat mm. yrityksen konkurssi tai selvitystila, verojen ja sosiaaliturvamaksujen maksamatta jättäminen ja syyllistyminen rikoksiin. Osa poissulkemisperusteista on harkinnanvaraisia ja osa pakollisia, eli hankintayksiköllä on velvollisuus sulkea pois tarjoaja tällaisen perusteen tultua ilmi.
Hankintayksiköillä on käytössään sähköinen todistushakemisto e‑Certis, josta hankintayksiköt saavat tietoa usein tarvittavista asiakirjoista EU-maissa sekä Islannissa, Lichtensteinissa, Norjassa ja Turkissa. Hakemisto auttaa hankintayksiköitä tarkistamaan toisesta järjestelmään kuuluvasta maasta saadun selvityksen oikeellisuuden. Hankintayksiköiden on pyydettävä ensisijaisesti e‑Certis ‑järjestelmään kuuluvia todistuksia.
EU-kynnysarvot ylittävien hankintojen osalta hankintakilpailujen säännöt on pitkälti yhdenmukaistettu. Tarjousten tekemisen helpottamiseksi EU:ssa ja ETA-alueella on otettu vuonna 2016 käyttöön Yhteinen eurooppalainen hankinta-asiakirja (ESPD, European Single Procurement Document, joka on saatavilla kaikilla EU-kielillä. Tällöin tarjoajan ei tarvitse tarjouksen jättämisen yhteydessä täyttää eri jäsenmaissa vaihtelevasti käytettyjä eri lomakkeita, vaan ESPD-lomake toimii alustavana näyttönä siitä, ettei poissulkemisperusteita ole. ESPD:n käyttö on pakollista EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa ja erityisaloilla.
EU-kynnysarvoja pienempiin hankintoihin sovelletaan kansallisia sääntöjä, joiden on kuitenkin oltava EU-lainsäädännön yleisten periaatteiden mukaisia. Menettelyt voivat olla yksinkertaisempia kuin EU:n laajuisissa hankinnoissa, mutta asiakirjanäyttöä poissulkemisperusteiden osalta vaaditaan usein jo tarjousta jätettäessä. Toisessa EU-maassa myönnetyt asiakirjat on hyväksyttävä, jos ne tarjoavat samantasoiset takeet kuin kotimaiset asiakirjat, mutta asiakirjat ja niiden määritelmät vaihtelevat maittain ja voivat olla eri muotoisia, kuten rekisteriotteita, viranomaisen antamia todistuksia, muita kirjallisia todistuksia ja vakuutuksia. Lähtökohtana on kuitenkin, että jos ehdokas tai tarjoaja ei hyväksyttävästä syystä voi toimittaa hankintayksikölle sen pyytämiä asiakirjoja, se voi toimittaa näytöksi jonkin muun hankintayksikön hyväksymän asiakirjan.
Alla on listattu muutamia asiakirjoja, jotka voivat tulla ajankohtaisiksi muiden EU-maiden tarjouskilpailuissa, ja niiden vastineet Suomessa.
- Legal standing certificate/good standing certificate:
Kaupparekisteriote ja ote Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä. Mukaan voi liittää myös kauppakamarin erikoistodistuksen, jossa todetaan, että yritys on perustettu ja toimii Suomen lakien mukaan.
- Criminal record/police report for all the persons who has the right to sign on behalf of the company.
Hankintamenettelyote eli rikosrekisteriote hankintamenettelyä varten. Yhteisösakosta tehdään myös merkintä rikosrekisteriin.
- A certificate proving the lack of tax obligations
- A certificate proving the lack of social security obligations
Sairausvakuutusmaksut ilmenevät verovelkatodistuksesta, ja Työttömyysvakuutusrahastosta on mahdollista pyytää todistusta siitä, ettei maksuja ole rästissä.
- A certificate proving that the applicant is not under procedure of liquidation or bankruptcy issued.
Ote konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä
Lisätietoja julkisista hankinnoista:
https://www.hankintailmoitukset.fi/fi/
https://tem.fi/julkiset-hankinnat
http://europa.eu/youreurope/business/public-tenders/rules-procedures/index_fi.htm
https://ec.europa.eu/growth/single-market/public-procurement/strategy_en
http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:02014L0024-20160101&from=EN
Kirjoittaja
Maija Kärkäs
päällikkö
Enterprise Europe Network
Helsingin seudun kauppakamari
******
10 KYSYMYSTÄ JA VASTAUSTA TIETOSUOJA-ASETUKSESTA
- Mikä tietosuoja-asetus on?
Tietosuoja-asetus (GDPR) on suoraan kaikissa EU-maissa noudatettava asetus, jossa määrätään mm. henkilötietojen keräämisestä, tallentamisesta ja käytöstä. Asetus on suoraan velvoittavaa eli sitä ei tarvitse saattaa voimaan kansallisella lainsäädännöllä.
- Milloin asetus tulee voimaan?
Asetus on tullut voimaan keväällä 2016. Nyt on meneillään kahden vuoden siirtymäaika ja tietosuoja-asutusta aletaan soveltaa 25.5.2018 lähtien siirtymäajan päätyttyä.
- Mistä tiedämme, koskeeko asetus meitä?
Asetus koskee viranomaisia, säätiöitä, yrityksiä ja muita yhteisöjä, mikäli ne käsittelevät henkilötietoja. Eli mikäli käsittelette henkilötietoja, koskee asetus myös teitä.
- Mitä henkilötiedoilla tarkoitetaan?
Yksinkertaistaen henkilötieto on tieto tai merkintä, joka koskee luonnollista henkilöä (ihmistä) taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavat, ja jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi.
- Pitääkö henkilötietolakia edelleen noudattaa?
Henkilötietolaki esitetään kumottavaksi. Jokaisessa maassa kuten myös Suomessa tulee kuitenkin olemaan edelleen kansallista lainsäädäntöä henkilötietojen käsittelyyn liittyen tietosuoja-asetuksen lisäksi. Muutokset Suomen lainsäädäntöön on tarkoitus saada valmiiksi 25.5.2018 mennessä.
- Pitäisikö meidän valmistautua tietosuoja-asetukseen?
Kyllä. Jokaisessa yrityksessä tulisi kartoittaa mm. mitä henkilötietoja kerätään, säilytetään, luovutetaan ja tuhotaan, sekä millä perusteella suoritetaan edellä lueteltuja käsittelytoiminpiteitä. Lisäksi tulee selvittää mm. missä tiedot ovat ja onko huolehdittu mm. tietoturvasta ja siitä, että vain ne henkilöt käsittelevät henkilötietoja, joilla on oikeus käsittelyyn.
- Voimmeko nimittää tietosuojavastaavan, vaikka tietosuoja-asetuksen mukaan ei olisi pakko?
Kyllä, tietosuojavastaava voidaan nimittää, vaikka tietosuoja-asetuksen mukaan siihen ei olisi velvollisuutta. Toisaalta olisi hyvä perustella miksi tietosuojavastaavaa ei nimitetä.
- Miten henkilötunnusta voi käsitellä jatkossa?
Tietosuoja-asetuksessa ei suoraan säännellä henkilötunnuksen käyttöä. Tietosuoja-asetuksessa on kuitenkin määräyksiä erityisiä henkilötietoryhmiä koskevien tietojen käsittelystä joita saa käsitellä vain, jos asetuksessa määritelty peruste täyttyy. Erityisen henkilötiedon määritelmä vastaa pitkälti henkilötietolain mukaisia arkaluonteisia tietoja.
- Onko rekisteröidyllä oikeus päästä käsiksi henkilötietoihinsa?
Rekisteröidyllä on mm. oikeus saada rekisterinpitäjältä vahvistus siitä, että hänen tietojaan käsitellään tai ei käsitellä ja lisäksi oikeus päästä henkilötietoihin sekä tietosuoja-asetuksen mukaiset lisätiedot.
- Onko henkilötietojen käsittelijällä jossain tilanteissa vahingonkorvausvastuu?
Kyllä, mikäli henkilölle aiheutuu tietosuoja-asetuksen rikkomisesta vahinkoa, on henkilöllä oikeus saada rekisterinpitäjältä tai henkilötietojen käsittelijältä korvausta vahingosta.
Kirjoittaja:
Mika Lahtinen
Lakimies
Helsingin seudun kauppakamari
*****
JULKISEN HANKINNAN HINTA-LAATUKRITEEREISTÄ
Uusi hankintalaki lähtee siitä että tarjouksista on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous on hankintayksikön näkökulmasta;
- hinnaltaan halvin
- kustannuksiltaan edullisin tai
- hinta-laatusuhteeltaan paras
Hankintayksikkö voi vapaasti päättää mitä näistä käyttää. Hankintayksikkö voi siis ratkaista tarjouskilpailun pelkän hinnan perusteella tai ottaa huomioon tuotteen tai palvelun elinkaaren aikaiset kustannukset (=kustannuksiltaan edullisin). Valintaperuste on kerrottava hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Haastavinta on usein parhaan hinta-laatusuhteen määrittäminen hankinnassa.
Jos hinta-laatusuhdetta käytetään valintaperusteena, on hinta-laatusuhteen vertailuperusteet ilmoitettava tarjouspyynnössä. Myös vertailuperusteiden suhteellinen painotus on yksilöitävä. Painotus voidaan ilmaista myös ilmoittamalla kohtuullinen vaihteluväli. Jos vertailuperusteiden suhteellista painotusta ei objektiivisesta syystä voida määritellä, vertailuperusteet on ilmoitettava alenevassa tärkeysjärjestyksessä.
Hankintayksiköllä on laaja päätäntävalta millaisia hinta-laatusuhteen vertailuperusteita se käyttää. Vertailuperusteet voivat liittyvä tuotteen tai palvelun laatuun, ympäristöasioihin tai yhtä hyvin innovatiivisuuteen. Laatuun liittyviä perusteita voivat lain mukaan olla tekniset ansiot, esteettiset ja toiminnalliset ominaisuudet, esteettömyys, kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu, käyttökustannukset, kustannustehokkuus, myynnin jälkeinen palvelu ja tekninen tuki, huolto ja toimituspäivä tai toimitus- tai toteutusaika sekä muut toimitusehdot.
Hankintalain mukaan vertailuperusteiden on liityttävä hankinnan kohteeseen, ne eivät saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta ja niiden on oltava syrjimättömiä ja varmistettava todellisen kilpailun mahdollisuus. Hankintayksikön on asetettava vertailuperusteet siten, että tarjoaja pystyy todentamaan niihin perustuvat tiedot tarjousten vertailua varten. Epäselvissä tapauksissa hankintayksikön on tosiasiallisesti tarkistettava tarjoajien antamien tietojen ja näytön paikkansapitävyys.
Usein hankala kysymys on tarjoajan henkilöstön pätevyyden ja kokemuksen käyttäminen hinta-laatusuhteen vertailuperusteena. Lähtökohtaisesti teknilliseen tai ammatilliseen osaamiseen liittyviä seikkoja ei tulisi käyttää tarjousten vertailussa hinta-laatusuhteen vertailuperusteena. Kuitenkin hankintalain 93 §:n 2 momentin mukaan ”hankintayksikkö voi ottaa huomioon myös hankintasopimuksen toteutukseen osoitetun henkilöstön pätevyyden ja kokemuksen sekä henkilöstön organisoinnin, jos osoitetun henkilöstön laadulla voi olla merkittävä vaikutus hankintasopimuksen toteuttamisessa.”
Pätevyys ja kokemus ovat enemmän tarjoajan soveltuvuuden arvioimiseen liittyviä seikkoja, jotka hankintayksikön olisi selvitettävä ennen tarjousvertailua. Korkein hallinto-oikeus on myös ratkaisuissaan painottanut sitä että kelpoisuusvaatimukset (tarjoajan soveltuvuuden arviointi) ja laatua koskevat arviointikriteerit eivät voi olla samoja. Oikeuskäytännössä on myös pidetty kiellettynä tarjousten vertailuperusteena sellaisen tarjoajan referenssiluettelon vaatimista josta ilmenevät ainoastaan tarjoajan asiakkaiden nimet ja lukumäärä, ilman tarkempia täsmennyksiä mitä näille on toimitettu.
Kirjoittaja:
Marko Silen
Johtaja
Helsingin seudun kauppakamari
*****
KILPAILUKIELTO- JA SALASSAPITOSOPIMUKSET
Työntekijällä on työsuhteen aikana kilpailevan toiminnan kielto. Kilpailukieltovelvoitetta on mahdollista jatkaa työsuhteen päättymisen jälkeen kilpailukieltosopimuksella, jonka käyttöä on kuitenkin työsopimuslaissa rajoitettu. Työsuhteeseen liittyy myös salassapitovelvoite, jota voidaan niin ikään jatkaa työsuhteen jälkeen salassapitosopimuksella.
Ajankohtaista
Työ- ja elinkeinoministeriö ilmoitti vastikään tilanneensa kilpailukielto- ja salassapitosopimusten käyttöä koskevan selvityksen. Selvityksen tarkoituksena on kartoittaa nykyistä oikeustilaa kyseisten sopimusten käytön osalta, sekä selvittää mahdollisia kehitystarpeita.
Kesällä 2016 tuli voimaan liikesalaisuusdirektiivi, jonka kansalliselle täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyy kesällä 2018. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä on ehdottanut uuden liikesalaisuuslain säätämistä ja samalla työsopimuslain säännösten täsmentämistä. Hallituksen esitystä eduskunnalle lakimuutoksista ei ole vielä annettu. Selvitystyöryhmän ehdotuksen mukaan voimassa olevan lain mukainen termi työnantajan ”ammatti- ja liikesalaisuudet” korvattaisiin ”liikesalaisuudet” ‑termillä. Työsopimuslaissa myös viitattaisiin uuteen liikesalaisuuslakiin, jossa liikesalaisuuden käsite määriteltäisiin. Yhtenäinen liikesalaisuuden määritelmä selkiyttäisi kilpailukielto- ja salassapitoehtojen tulkintaa.
Ehdotuksen mukaan uudessa liikesalaisuuslaissa säädettäisiin myös poikkeustilanteista, joissa liikesalaisuuden saisi ilmaista. Esimerkiksi tilanteessa, jossa liikesalaisuus on ilmaistu yleisen edun suojaamista varten väärinkäytöksen tai laittoman toiminnan paljastamiseksi, sen ilmaiseminen olisi oikeutettua. Työntekijä saisi lisäksi ilmaista liikesalaisuuden työntekijän edustajalle, jos se olisi välttämätöntä edustajan lakiin tai työehtosopimukseen perustuvien tehtävien hoitamiseksi.
Kilpailevan toiminnan kielto työsuhteen aikana
Työsopimuslain mukaan työntekijä ei saa tehdä toiselle työnantajalle sellaista työtä tai harjoittaa itse sellaista toimintaa, joka työn luonne ja työntekijän asema huomioiden ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa hyvän tavan vastaisena kilpailutekona. Kiellettyä on myös ryhtyä työsuhteen aikana kilpailevan toiminnan valmistelemiseksi sellaisiin toimenpiteisiin, jotka voivat ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Toiminnan vahingollisuutta työnantajalle täytyy arvioida tapauskohtaisesti. Työsuhteen aikainen kilpailevan toiminnan kielto koskee kaikkia työntekijöitä tehtävästä ja asemasta riippumatta.
Työntekijällä on vahingonkorvausvelvollisuus kilpailevan toiminnan kiellon rikkomisesta työnantajalle aiheutuvasta vahingosta. Työsopimuslaissa asetetaan työntekijän ohella vahingonkorvausvastuu sille työnantajalle, joka ottaa työntekijän työhön tietäen, että työntekijä samalla rikkoo kilpailevan toiminnan kieltoa aikaisempaa työnantajaansa kohtaan.
Kilpailukieltosopimus
Kilpailukieltosopimuksella rajoitetaan työntekijän oikeutta mennä työsuhteen päättymisen jälkeen kilpailijan palvelukseen tai harjoittaa itse kilpailevaa toimintaa. Kilpailukieltosopimus voidaan solmia vain työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä, jonka on oltava käsillä sekä kilpailukieltoehdosta sovittaessa, että myöhemmin siihen vedottaessa.
Erityisen painavan syyn olemassaoloa arvioitaessa on huomioitava muun muassa työnantajan toiminnan laatu ja suojan tarve (suojattavat liike- ja ammattisalaisuudet), työnantajan työntekijälle järjestämä erityiskoulutus sekä työntekijän asema ja tehtävät. Kilpailukieltosopimus voi olla mahdollinen esimerkiksi työntekijän työskennellessä tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä. Pelkästään suorittavaa työtä tekevän työntekijän työsopimuksessa kilpailukieltoehto ei yleensä ole perusteltu. Kilpailukieltoehdon sallittavuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös se, onko työnantaja voinut suojata liikesalaisuuksia riittävästi salassapitosopimuksella.
Kilpailukiellon pituus voi pääsääntöisesti olla enintään kuusi kuukautta. Jos työntekijälle kuitenkin maksetaan kohtuullinen korvaus kilpailukieltoehdosta aiheutuvasta sidonnaisuudesta, voidaan ehdon pituudeksi sopia enintään vuosi. Kilpailukieltosopimuksessa on mahdollista sopia vahingonkorvauksen sijaan tulevasta sopimussakosta, jolloin aiheutuneen vahingon määrää ei tarvitse osoittaa. Sopimussakko voi olla enintään työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkkaa vastaava summa. Kilpailukieltosopimuksen keston rajoitukset ja sopimussakon enimmäismäärä eivät koske työntekijää, joka toimii yrityksen, yhteisön tai säätiön tai sen itsenäisen osan johtamistehtävissä tai sellaiseen tehtävään välittömästi rinnastettavassa itsenäisessä asemassa.
Kilpailukieltosopimus on mitätön siltä osin kuin se on tehty vastoin työsopimuslaissa säädettyä. Esimerkiksi, jos sopimuksessa sovittu kilpailukieltoehto on lain sallimaa aikaa pidempi tai on sovittu suuremmasta sopimussakosta, noudatetaan laissa säädettyä. Kilpailukieltosopimus ei sido työntekijää siinä tapauksessa, että työsuhde on päättynyt työnantajasta johtuvasta syystä, esimerkiksi tuotannollisin ja taloudellisin irtisanomisperustein.
Osakeyhtiön, osuuskunnan ja säätiön toimitusjohtajiin ei sovelleta työsopimuslain säännöksiä kilpailevan toiminnan kiellosta ja kilpailukieltosopimuksesta, koska he eivät ole työsuhteessa. Toimitusjohtajan kohdalla kilpailukiellosta onkin syytä sopia erikseen.
Työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksien ilmaisukielto
Työntekijä ei saa työsuhteen aikana hyödyntää itse eikä ilmaista muille työnantajan ammatti- ja liikesalaisuuksia. Salassapitovelvollisuus on voimassa suoraan työsopimuslain nojalla ja koskee kaikkia työntekijöitä. Jos työntekijä on saanut tiedot oikeudettomasti, salassapitovelvoite jatkuu myös työsuhteen päättymisen jälkeen.
Liike- ja ammattisalaisuuden ilmaisukieltoa rikkonut työntekijä on velvollinen korvaamaan työnantajalle aiheuttamansa vahingon. Jos työntekijä ilmaisee salassapitovelvoitteen alaista tietoa, on myös se, kenelle tiedot ilmaistiin työntekijän ohella vastuussa työnantajalle aiheutuneen vahingon korvaamisesta, mikäli hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää työntekijän menettelyn olevan lainvastaista.
Salassapitosopimus
Salassapitosopimuksessa voidaan määritellä tarkemmin salassa pidettävät tiedot, ja salassapitovelvoite voidaan ulottaa myös työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan. Salassapitosopimuksesta ei ole määräyksiä työsopimuslaissa. Toisin kuin kilpailukieltosopimus, salassapitosopimus voidaan periaatteessa tehdä työntekijän työtehtävistä ja asemasta riippumatta, ja ilman työnantajan toimintaan liittyvää erityisen painavaa syytä.
Salassapitosopimuksessa voidaan sopia sopimussakosta. Vaikka salassapitosopimuksesta ei ole määräyksiä laissa, käytännössä sakon määrään soveltunevat kilpailukieltosopimusta koskevat rajoitukset, eli se voi lähtökohtaisesti olla maksimissaan kuuden kuukauden palkkaa vastaava määrä. Salassapitosopimus ei saa olla työntekijän kannalta kohtuuton. Laajasti määritelty salassapitoehto voidaan toisinaan tulkita kilpailukieltosopimukseksi, jolloin siihen sovelletaan työsopimuslaissa säädettyjä rajoituksia.
Työnantajan liikesalaisuudet saavat suojaa myös rikoslain perusteella. Rikoslaissa on säädetty rangaistavaksi esimerkiksi yrityssalaisuuden rikkominen ja väärinkäyttö.
Kirjoittaja:
Reetta Riihimäki
Lakimies
Helsingin seudun kauppakamari