eJäsenkirje 19.12.2018
ASIANTUNTIJA-ARTIKKELIT
Mitä yrittäjän tarvitsee ymmärtää taseestaan?
Tase on raportti, joka kertoo yrityksen varallisuuden, velat ja oman pääoman yhtenä tiettynä päivänä. Yrityksen tilikauden ollessa kalenterivuosi, on taseessa ilmoitetut luvut 31.12.
Kolme keskeisintä kohtaa taseessa
- Oma pääoma
- osakepääoma tai muun yhtiömuodon pääoma, edellisten tilikausien voittovarat ja tilikauden voitto/tappio.
Näiden erien yhteenlaskettu summa tulee olla positiivinen. Jos näin ei ole, tulee tehdä viipymättä rekisteröinti-ilmoitus kaupparekisteriin oman pääoman menettämisestä. Kun yhtiön oma pääoma näyttää menevän negatiiviseksi, tulee siihen reagoida välittömästi. Yhtiön johdon tulee, jos mahdollista, sijoittaa yhtiöön lisää rahaa ennen tilikauden päättymistä. Rekisteröity tilinpäätös, jossa oma pääoma on negatiivinen vaikeuttaa liiketoimintaa.
Oman pääoman ollessa miinusmerkkinen ovat yrityksen velat suuremmat kuin varat.
- Rahoitusomaisuus
- Saamiset
- Rahoitusarvopaperit
- Rahat ja pankkisaamiset
Tarkastele rahoitusomaisuuttasi, riittääkö rahoitusomaisuus kattamaan tulevat menot: laskut, palkat, verot, lainojen lyhennykset esimerkkeinä. Vai onko tarvetta hankkia lisärahoitusta tai selvitäänkö yrityksen omilla varoilla.
Myyntisaamisia ja lainasaamisia tulee valvoa, jotta luottotappiot saadaan minimoitua. Saamisten nopea kotiuttaminen takaa myös yrityksen paremman maksuvalmiuden.
- Vaihto-omaisuus
- Tarvikkeet, raaka-aineet
Varastossa tulee olla riittävä määrä aineita ja tarvikkeita myynnin aikaansaamiseksi. Ei kuitenkaan liikaa, jotta rahaa ei sitoudu varastoon tarpeetonta määrää. Varastokirjanpidosta saadun listan tulee täsmätä taseessa olevaan varaston arvoon.
kirjoittaja:
Teija Kerbs
kirjanpidon asiantuntija
Helsingin seudun kauppakamari
Liikesalaisuuslaki suojaa kriittisiä tietoja
Tiedon määrä yhteiskunnassa on kasvanut digitaalisuuden myötä. Tiedon merkitys liiketoiminnassa on myös kasvanut ja tieto on monelle yritykselle keskeisin kilpailuvaltti. Usein yrityksen hallussa oleva tieto on sellaista, jota kilpailijoilla ei ole ja jota on tarpeen suojata. Tietojen suojaamisessa tärkeitä tekijöitä ovat tietoturvan lisäksi organisaation toimintatavat ja salassapitosopimukset. Tieto voi olla liikesalaisuus ja liikesalaisuuksia suojataan myös lainsäädännössä.
Liikesalaisuuksia koskeva sääntely
EU:ssa on olemassa liikesalaisuusdirektiivi, joka on Suomessa saatettu voimaan liikesalaisuuslailla. Laki tuli voimaan 15.8.2018. Samalla moneen muuhun lakiin tehtiin muutoksia ja esimerkiksi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetusta laista poistettiin liike- ja ammattisalaisuuksia koskeva sääntely. Monessa muussa laissa – kuten esimerkiksi työsopimuslaissa – on edelleen liikesalaisuuksia koskevia säännöksiä, mutta liikesalaisuuden käsite on yhdenmukaistettu viittauksilla liikesalaisuuslakiin. Rikoslaissa on edelleen oma liikesalaisuuksiin liittyvä sääntelynsä.
Sääntelystä huolimatta salassapitosopimuksilla on edelleen tärkeä merkitys liikesalaisuuksien suojan täydentäjinä.
Liikesalaisuuden käsite
Liikesalaisuutta ei rikoslakia lukuun ottamatta ole aiemmin täsmällisesti määritelty. Liikesalaisuuslain mukaan liikesalaisuudella tarkoitetaan tietoa:
- a) joka ei ole kokonaisuutena tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä tällaisia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa;
- b) jolla a kohdassa tarkoitetun ominaisuuden vuoksi on taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa; ja
- c) jonka laillinen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin sen suojaamiseksi.
Edellä mainittujen edellytysten tulee täyttyä. Tärkeää on myös, että liikesalaisuuden haltijalla on salassapitotahto ja ‑intressi ja tieto on esimerkiksi säilytetty turvallisesti ja merkitty salaiseksi. Liikesalaisuuden osalta voi myös arvioida sitä, haittaisiko tiedon julkitulo.
Tyypillisiä esimerkkejä liikesalaisuuksiksi katsottaviksi tiedoiksi ovat sopimukset, henkilötiedot, asiakastiedot, tuotetiedot, tuotekehitystiedot, kaavat, reseptit, suunnitelmat, yrityskauppatiedot, hinta- ja hinnoittelutiedot, mallit, markkinatieto, kilpailijatieto, liiketoiminnan yksityiskohdat, yhteistyöhankkeet, tekniset tiedot, menetelmät, know-how, rekrytointitiedot, testitulokset sekä valmistustiedot.
Liikesalaisuuden oikeudeton hankkiminen ja käyttäminen
Liikesalaisuutta ei saa oikeudettomasti hankkia tai yrittää hankkia. Liikesalaisuuden hankkiminen on oikeudetonta, jos se tapahtuu mm. anastamalla tai luvattomasti kopioimalla, jäljentämällä, havainnoimalla tai muutoin käsittelemällä sellaisia liikesalaisuuden haltijan asiakirjoja, esineitä, materiaaleja, aineita tai sähköisiä tiedostoja, jotka sisältävät liikesalaisuuden, tai joista liikesalaisuus voidaan johtaa.
Liikesalaisuutta ei saa oikeudettomasti käyttää tai ilmaista se, joka on hankkinut liikesalaisuuden oikeudettomasti edellä tarkoitetulla tavalla.
Liikesalaisuutta ei saa palvelusaikanaan oikeudettomasti käyttää tai ilmaista se, joka on saanut tiedon liikesalaisuudesta toisen palveluksessa ollessaan.
Liikesalaisuutta ei saa oikeudettomasti käyttää tai ilmaista se, joka tietää tai jonka pitäisi tietää, että liikesalaisuus on saatu suoraan tai välillisesti siltä, joka on oikeudettomasti käyttänyt liikesalaisuutta tai ilmaissut sen.
Liikesalaisuutta loukkaavien tuotteiden tuotanto, tarjoaminen ja saattaminen markkinoille sekä liikesalaisuutta loukkaavien tuotteiden tuonti, vienti ja varastointi tällaisia tarkoituksia varten katsotaan liikesalaisuuden oikeudettomaksi käyttämiseksi, jos henkilö tietää tai hänen pitäisi tietää, että kysymys on liikesalaisuutta loukkaavasta tuotteesta.
Seuraamuksista
Tuomioistuin voi antaa liikesalaisuuden haltijan vaatimuksesta kieltoja ja määräyksiä sille, joka on hankkinut tai ilmaissut tai käyttänyt liikesalaisuuden laittomasti. Tuomioistuin voi:
- kieltää ryhtymästä liikesalaisuutta loukkaavaan tekoon tai jatkamasta tai toistamasta liikesalaisuutta loukkaavaa tekoa
- määrätä vetämään liikesalaisuutta loukkaava tuote pois markkinoilta tai määrätä se muutettavaksi tai hävitettäväksi tai
- määrätä kokonaan tai osittain tuhoamaan liikesalaisuuden sisältävät tai sen käsittävät asiakirjat, esineet, materiaalit, aineet tai sähköiset tiedostot tai luovuttamaan ne kokonaan tai osittain liikesalaisuuden haltijalle.
Tuomioistuin voi lisäksi määrätä käyttökorvauksen maksamisesta liikesalaisuuden haltijalle loukkaustapauksissa.
Liikesalaisuuden haltija voi lisäksi olla oikeutettu hyvitykseen ja vahingonkorvaukseen liikesalaisuuden loukkauksesta.
kirjoittaja:
Mika Lahtinen
lakimies
Helsingin seudun kauppakamari
Mikä on sopimuksen indemnity-ehto?
Aina löytyy vastuutaho
Jokaiseen kauppaan, olipa se tavaran tai pilvipalvelun myyntiä liittyvät vastuukysymykset. Jos kaupan yhteydessä ei sovita erikseen vastuuasioista, jaetaan vastuuta tavarakaupassa esimerkiksi kauppalain perusteella. Kauppalain perusteella se osapuoli jonka suorituksessa on ollut virhe joutuu korvaamaan toisen osapuolen vahingot. Vastuu toteutuu sopimusketjussa – jokainen ostaja ja myyjä hakee korvausta omalta sopimuskumppaniltaan. Vastuu pomppii sopimusketjussa taaksepäin kunnes löytyy varsinainen vahingonaiheuttaja – esimerkiksi viallisen komponentin valmistaja. Sopimusketjut voivat usein olla pitkiä ja vastuun toteuttaminen tällä tavoin voi olla hidasta ja kallistakin. Vastuun määräkin voi olla yllätys.
Kaupan kahden osapuolen välillä vastuiden mieltäminen ja niihin varautuminen on vielä suhteellisen selvää. Yleensä myyjä pyrkii rajaamaan vastuutaan johonkin enimmäismäärään ja sulkemaan välilliset vahingot (esimerkiksi saamatta jäänyt voitto) pois korvauksista. Tällöin puhutaan perinteisistä vastuunrajoitusehdoista. Niissä ajatuksena on sulkea pois toisen osapuolen vastuuta.
Hankalampaa on mieltää millaisia vaatimuksia kolmannet tahot voivat esittää. Esimerkiksi myytäessä tietokoneohjelman lisenssejä voi kolmas taho väittää, että ohjelmassa on käytetty luvatta sen omistamia osia. Miten tällöin toteutetaan korvausvastuu?
Ehdolla varaudutaan kolmannen osapuolen korvausvaatimuksiin
Kolmannen osapuolen vaatimuksiin pyritään sopimuksissa varautumaan ns. indemnity-ehdolla. Ajatuksena on sopia ennakolta, miten toimitaan, jos kolmas osapuoli esittää korvausvaateen. Ehtoa voisi kuvata vastuuriskien hallintamekanismiksi.
Sopimuskumppanilta, etenkin kansainvälisessä kaupassa, voi tulla hyvinkin pitkälle meneviä ehdotuksia toisen osapuolen vastuusta. Esimerkiksi voidaan edellyttää, että suomalainen ohjelmapalveluyritys vastaa, jos englantilainen matkanjärjestäjä joutuu korvaamaan englantilaiselle kuluttajalle suoria ja epäsuoria vahinkoja englantilaisessa tuomioistuimessa. Jotta kaupat syntyisi, joudutaan yleensä vastuuta ottamaan mutta sen tulisi olla hallittua vastuunottoa.
Alihankintayritys voi esimerkiksi joutua ottamaan vastuulleen indemnity-ehdossa päämieheensä kohdistuvat loppukäyttäjien vaatimukset ja maksamaan loppukäyttäjille kuuluvat korvaukset. Alihankkijan on tällöin syytä pidättää oikeus osallistua vaatimusten käsittelyyn ja päästä päättämään vaatimusprosessia koskevista asioista suhteessa loppukäyttäjiin. Vastuun määrä pitäisi pystyä rajamaan alihankkijan mahdolliseksi kantaa. Hyödyllistä on myös sopia millaisiin käytännön toimiin ryhdytään vahingon rajaamiseksi ja kumpi ne tekee.
Indemnity-ehdossa siis määritellään missä tapauksissa ja minkä suuruisena sopimusosapuoli maksaa toiselle tämän taas kolmannelle suorittaman vahingonkorvauksen.
Ehto on aina räätälöitävä sopivaksi
Ehto yleensä alkaa sopimuksessa seuraavasti: ”Company A shall indemnity company B and hold company B harmless from and against any and all damages and liabilities arising from …”. Ehdon jatko onkin tarkemman miettimisen paikka eikä sitä kannata kopioida sellaisenaan jostain mallisopimuksesta. Ehto on muokattava soveltuvaksi kyseiseen sopimussuhteeseen, molempien sopimusosapuolten on ymmärrettävä se samalla tavalla ja vastuunjaon oltava kohtuullista molemmille. Ehdon on sovittava myös sopimukseen kokonaisuutena – on syytä varmistaa ettei muualla sopimuksessa ole sen kanssa ristiriidassa olevia sopimuskohtia.
Indemnity-ehdot voivat edellyttää konsultointia vakuutusyhtiön kanssa. Yrityksen normaaleihin vastuuvakuutusehtoihin sisältyy yleensä rajoitusehto, jonka mukaan vakuutus ei korvaa sopimukseen perustuvaa vastuuta. Tämän vuoksi sopijapuolen on syytä selvittää oman vastuuvakuutuksensa kattavuus. Oman vastuuvakuutusyhtiön kanssa onkin syytä käydä läpi oman liiketoiminnan rakenne ja sopimussuhteet, joiden perusteella vakuutuksen kattavuus tulee sopia tarvittavan laajuiseksi.
kirjoittaja:
Marko Silen
johtaja
Helsingin seudun kauppakamari
Yritysverotuksen ja arvonlisäverotuksen muutokset vuodelle 2019
Verolainsäädännön valmistelu on loppusuoralla. Yritysverotukseen tulee EU:n kautta muutoksia veronkiertodirektiivin voimaansaattamisen vuoksi. Veronkiertodirektiivi tulee osittain voimaan 31.12.2018. Tulolähdejaon poistamiseen liittyvä lainsäädäntö tullaan saamaan valmiiksi, mutta muutos tulee koskemaan vasta vuoden 2020 verotusta. Arvonlisäverotukseen on tulossa merkittäviä muutoksia tietyille toimialoille ja tietyn tyyppisille toimijoille.
Yritysverotus
Korkojen vähennysoikeuden rajoitukset tulevat jatkossa koskemaan konsernitilanteissa myös ulkopuolisten tahojen, esimerkiksi pankkien antamien lainojen korkoja. Näitä ulkopuolisia nettokorkomenoja voi kuitenkin olla 3 milj. euroa ennekuin rajoitus tulee voimaan. Korkomenojen käsite tulee laajentumaan. Tässä yhteydessä korkomenoksi katsotaan myös rahoituksen hankinnan tai lainasopimusten muutosten yhteydessä maksetut suoritukset. Vähennysrajoitusten piiriin tulevat jatkossa TVL- ja MVL ‑yhtiöt. Muutos koskee vuoden 2019 verotusta.
Veronkiertodirektiivin voimaansaattaminen koskee myös väliyhteisölainsääntöä. Määräysvalta on jatkossa Suomessa väliyhteisöön, kun verovelvollinen omistaa välittömästi tai välillisesti 25 % pääomasta tai osakkeista. Vanha ns. harmaa lista sopimusvaltioista poistuu ja tilalle tulee lista yhteistyöhaluttomista valtioista. Nämä muutokset koskevat vuoden 2019 verotusta.
Arvonlisäverotus
Arvoseteleiden arvonlisäverotus yhtenäistyy ja selkeytyy vuoden 2019 alusta alkaen. Arvosetelit jaetaan jatkossa kahteen pääluokkaan ja niiden arvonlisäverokohtelu riippuu arvosetelin tyypistä. Arvoseteli voi olla yksikäyttöarvoseteli tai monikäyttöarvoseteli. Yksikäyttöarvosetelin vastiketta pidetään saatuna verollisena ennakkomaksuna. Vero tilitetään jo arvosetelin myyntihetkellä. Monikäyttöarvoseteliin liittyen arvonlisävero tilitetään vasta kun seteliä käytetään tavaran tai palvelun maksuun. Lounas‑, liikunta‑, kulttuuri- sekä virikesetelit ovat monikäyttöarvoseteleitä eli niiden arvonlisäverotukseen ei tule muutosta.
Arvolisäverotusmenettelyyn tulee helpotuksia koskien sähköisten palvelujen myyntiä kuluttajille toisiin EU-maihin. Verotus on tapahtunut tähän saakka ostajan sijoittautumisvaltiossa, mutta vuoden 2019 alusta verotus on sijoittautumisvaltiossa vain jos 10 000 euron myynnin kynnysarvo ylittyy vuodessa. Rajassa huomioidaan Suomesta kaikkiin EU-maihin tapahtuvat myynnit. Vähäinen sähköisten palvelujen myynti ei verovelvollisille voi olla siis jatkossa Suomen arvonlisäverolla.
1.7.2019 alkaen sähköiset kirjat, mukaan lukien äänikirjat ja sähköiset lehdet sekä lehtien irtonumeromyynti muuttuu alemman verokannan alaiseksi. Näiden myynnistä tilitetään jatkossa 10 %:n arvonlisävero.
1.4.2019 alkaen esiintyvät taiteilijat ja muut julkiset esiintyjät sekä urheilijat voivat hakeutua vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvolliseksi. Hakeutuminen voi koskea esiintymispalkkioita ja tilaisuuden järjestäjille luovutettavaksi tarkoitettujen esitysten myynnistä saatavia korvauksia. Hakeutumisen jälkeen palkkioista on tilitettävä 10 %:n verokannan mukainen arvonlisävero. Hakeutumisen vuoksi hankintojen arvonlisäverot tulevat vähennyskelpoisiksi siltä osin, kun hankintoja käytetään tässä arvonlisäverollisessa toiminnassa.
kirjoittaja:
Jukka Koivumäki
veroasiantuntija
Helsingin seudun kauppakamari