Etelä-Karjalan kauppakamarin eJäsenkirje 12.4.2017
Asiantuntija- ja lakiartikkelit
Kansainvälisen kauppasopimuksen muistilista
1. Kirjallinen sopimus
Kansainväliset kauppasopimukset tulisi aina tehdä kirjallisesti, mitä myös joidenkin valtioiden lainsäädännössä edellytetään. Usein liiketoimintaa voidaan harjoittaa jonkun aikaa ongelmitta ilman kirjallisia sopimuksia, mutta jossain vaiheessa eteen tulee ristiriitatilanteita. Ainakin sopimuksen keskeiset ehdot on syytä tallentaa kirjallisesti, jotta osapuolille jää selvä kuva siitä, mitä on sovittu. Sopimuksen kohteesta ja kestosta riippuu, miten yksityiskohtaisesti sopimus on tarpeen laatia.
Kauppasopimus voidaan laatia joko yksilöllisesti ko. tilanteeseen räätälöitynä, mikä on usein suositeltavin vaihtoehto, tai valmiita sopimuspohjia käyttäen tai niitä muokaten. Yritykset voivat halutessaan käyttää myös vakioehtoja.
- Selkeä sisältö
Sopimuksesta tulisi käydä selkeästi ilmi sopijapuolet ja sopimuksen kohteena oleva asia ml. aikataulu, toimitusehdot, irtisanomisehdot, maksuehdot, vahingonkorvaukset ja mahdolliset sopimussakot.
Riitatilanteessa sopimusehtoon vetoavalla osapuolella on lähtökohtaisesti velvollisuus esittää näyttöä kohdan sisällöstä. Epäselviä tai moniselitteisiä lausekkeita tulkitaan sopimusehdot laatineen sopimuspuolen vahingoksi.
- Oikeuspaikka
Riitojen ratkaisutavasta ja oikeuspaikasta voidaan yleensä vapaasti sopia osapuolten kesken. Ennakointi sopimuksentekovaiheessa sekä selkiyttää osapuolten tilannetta että säästää aikaa ja kustannuksia.
Valinta tehdään useimmiten tuomioistuinmenettelyn ja välimiesoikeuden välillä, mutta myös vapaamuotoisia sovittelumenettelyjä käytetään.
Sopimuksessa riitojen ratkaisusta yleisessä tuomioistuimessa voidaan käyttää esimerkiksi seuraavaa mallia: In case of dispute the courts of (place) shall have jurisdiction.
Keskuskauppakamarin välimieslautakunnan mallivälityslausekkeet löytyvät tästä.
Tärkeää on huomioida mahdollisuudet saada tuomio tunnustetuksi toisessa maassa. Ns. Bryssel I asetuksen mukaan toisessa EU-maassa annettu tuomio tulee tunnustaa ja panna täytäntöön samalla tavalla kuin kansallinen tuomio. EU- ja Lugano-valtioiden ulkopuolella annettujen tuomioiden tunnustaminen on kuitenkin huomattavasti rajallisempaa.
Välimiesmenettelyn käyttö kaupallisten riitojen ratkaisutapana perustuu pitkälti siihen, että välitystuomiot ovat useimmissa maissa täytäntöön pantavissa, välimiesmenettely on nopeampaa kuin tuomioistuimenettely, se ole julkista eikä siitä voi valittaa.
Jos oikeuspaikasta ei ole sovittu, yleensä kantaja nostaa kanteen alioikeudessa vastaajan kotimaassa tai maassa, jossa vastaajalla on liiketoimintaa.
- Lainvalintasäännöt
Sopimuksen pätevyyden, kohtuullisuuden ja tulkinnan määrittely edellyttää jonkun aineellisoikeudellisen normiston soveltamista. Kaupan osapuolet voivat kansainvälisessä kaupassa lähtökohtaisesti vapaasti valita, minkä maan lakia heidän kauppasopimukseensa sovelletaan. Lainvalinnalla on sitä suurempi merkitys, mitä suppeammin osapuolten oikeudet ja velvollisuudet on määritelty kauppasopimuksessa.
Sovellettavaksi laiksi voidaan valita ostajan, myyjän tai jonkin kolmannen maan laki. Selvää on, että sopimusosapuoli hyötyy, jos saa sovellettavaksi laiksi oman kotimaansa lain. Usein joudutaan kuitenkin tyytymään maan valinnassa kompromisseihin. Lähtökohtana on tällöinkin pidettävä sitä, että valitun maan lainsäädännöstä on mahdollisuus saada vaikeuksitta tietoa, jotta vastuut ja riskit ovat hallittavissa.
Sopimusvapaus ei kuitenkaan ole täysin rajoituksetonta. Esimerkiksi tavaroiden viennin kohdemaan kilpailua, tuoteturvallisuutta ja kuluttajansuojaa koskeva säännöt ovat usein pakottavia. Kiinteää omaisuutta koskeviin sopimuksiin sovelletaan yleensä sijaintipaikan muotomääräyksiä.
Lakiviittauksen tekstinä voidaan käyttää esimerkiksi muotoa: ”Any question not covered by this contract will be governed by the law of X“ (maan nimi).
Jos osapuolten tarkoituksena on, että sopimukseen sovelletaan Suomen (kansallista) kauppalakia eikä kansainvälistä kauppalakia CISG:iä (Convention on Contracts for the International Sale of Goods), heidän tulee todeta tämä selkeästi sopimuksessaan esimerkiksi viittauksella: ”This contract is governed by the domestic law of Finland, including the Sales Act 1987.” Jos kansainvälisessä kauppasopimuksessa viitataan vain yleisesti Suomen lain soveltamiseen, sovelletaan sopimukseen CISG:iä.
Jos sovellettavaa lakia ei ole valittu, tuomioistuin tai välimies ratkaisee asian kansainvälisten lainvalintakonventioiden avulla tai mahdollisen erityislain perusteella. Joissain tapauksissa joudutaan soveltamaan useita säännöksiä limittäin, ja kysymys voi silti olla harkinnanvarainen. Kustannusten välttämiseksi lainvalinnasta on hyvä sopia nimenomaisesti.
Maija Kärkäs
päällikkö, Enterprise Europe Network
Johtajat, joihin ei sovelleta työaikalakia
Työaikalain soveltamisala
Työaikalakia sovelletaan työsuhteessa tehtävään työhön. Työsuhteesta on kyse, kun tehdään työtä henkilökohtaisesti, työnantajan lukuun, tämän johdon ja valvonnan alaisena, palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Esimerkiksi silloin, kun työsuoritus tilataan itsenäiseltä yrittäjältä, ei ole kysymys työsuhteesta. Lisäksi osakeyhtiön ja osuuskunnan toimitusjohtajat eivät ole työsuhteessa mainittuihin yhteisöihin, sillä he ovat yhteisöjen lakisääteisiä toimielimiä.
Työaikalain 2 §:ssä säädetään työaikalain soveltamisalasta poikkeamisesta. Kyseisessä pykälässä on listattu kymmenen poikkeustilannetta, joissa työaikalakia ei sovelleta lukuun ottamatta sen 15 §:n 3 momenttia. Kyseinen lainkohta koskee työnantajan velvollisuutta ensisijaisesti järjestää työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä halutessaan lyhentää työaikaansa siirtyäkseen osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle.
Työaikalain soveltaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että säännöllisen työajan ylittävästä työstä on sovittava erikseen työntekijän kanssa ja ylityöstä on maksettava työaikalain tai työehtosopimuksen mukainen ylityökorvaus. Työnantajan on laadittava työvuoroluettelo ja työaikakirjanpito työaikalain piiriin kuuluvien työntekijöiden osalta. Jos työntekijään ei sovelleta työaikalakia, ei työnantajan tarvitse seurata hänen työaikaansa. Työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle jäävän työntekijän kanssa voidaan sopia kokonaispalkka, joka ei ole sidoksissa tehtyyn työmäärään.
Työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät johtamistehtävät
Ensimmäinen poikkeus työaikalain soveltamisesta koskee työtä, ”jota siihen kuuluvien tehtävien ja muutoin työntekijän aseman perusteella on pidettävä yrityksen, yhteisön tai säätiön taikka sen itsenäisen osan johtamisena tai tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavana itsenäisenä tehtävänä”.
Pelkästään työntekijän esimiesasema tai rooli asiantuntijana ei johda siihen, että työaikalakia ei häneen sovellettaisi. Asiaa on arvioitava tapauskohtaisesti ottaen huomioon henkilön asema ja tehtävät. Merkitystä on sillä, kuinka paljon työntekijä todella osallistuu yrityksen, yhteisön tai säätiön johtamiseen ja minkälaiset toimivaltuudet hänellä on. Laissa mainittuja johtamistehtävään välittömästi rinnastettavia itsenäisiä tehtäviä ovat tehtävät, joissa johdetaan ihmisten sijaan asioita johtamistehtävää vastaavassa asemassa ja itsenäisesti. Työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät esimerkiksi osakeyhtiössä välittömästi toimitusjohtajan alaisuudessa työskentelevät johtajat. Yrityksen keskijohto puolestaan kuuluu työaikalain soveltamisalaan, vaikka työtehtäviin sisältyisi vaativiakin johtamis- ja suunnittelutehtäviä.
Erilliset kuukausikorvaukset
Työaikalain 39 §:n 2 momentin mukaan ”Johtavassa asemassa oleva työntekijä sekä työntekijä, jonka pääasiallisena tehtävänä on välittömästi johtaa tai valvoa työtä ja joka ei ota osaa tai vain tilapäisesti ottaa osaa johdettaviensa tai valvottaviensa työntekijöiden työhön, saavat kuitenkin sopia, että 22 ja 33 §:ssä tarkoitetut korvaukset maksetaan erillisenä kuukausikorvauksena.”
Kyseisen lainkohdan mukaan johtavassa asemassa olevat työntekijät, jotka päätyönään johtavat ja valvovat työtä, eivätkä yleensä ota osaa alaistensa työhön, voivat sopia työnantajan kanssa työaikalaista poiketen, että heille maksetaan kiinteää kuukausikorvausta lisä‑, yli- ja sunnuntaityöstä. Tämän säännöksen mukaiset johtamistehtävät tulee erottaa työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä johtamistehtävistä. Työaikalain 39.2 §:n mukaisissa tehtävissä sovelletaan muutoin työaikalakia. Kuukausikorvauksesta on sovittava työntekijän kanssa, se maksetaan muusta palkasta erillisenä summana ja aina kuukausittain riippumatta siitä, paljonko työntekijä on tehnyt lisä‑, yli- tai sunnuntaityötä kuukauden aikana.
Työaikalain uudistus
Työaikalakia uudistamaan on asetettu työryhmä, jonka esityksen on tarkoitus olla valmis kesäkuun 2017 loppuun mennessä. Työryhmä selvittää muun muassa työaikalain soveltamisalaa ja sen poikkeusten ajantasaisuutta.
Reetta Riihimäki, lakimies
Rahoitusta yrityksen kansainvälistymiseen ja kasvuun
Yritysten rahoitustarpeet ovat kovassa kasvussa. Team Finland ‑toimijoiden tarjoama rahoitus kohdistuu erityisesti uudistumista, kasvua ja kansainvälistymistä tavoittelevien yritysten kehittämishankkeisiin. Hankkeiden rahoittamisessa painotetaan uusinta teknologiaa sekä yrityksen liiketoiminnan muuta merkittävää uudistumista ja kehittämistä, kuten tuotteiden ja palvelujen kehittämistä ja kansainvälistymistä. Rahoitetuilla hankkeilla tavoitellaan liikevaihdon ja viennin kasvua sekä uusien työpaikkojen syntymistä.
Team Finlandissa kysytään ensin yritykseltä, mikä on kasvuvisiosi. Sen mukaan yritys voi asiantuntijan kanssa pohtia, millainen tuki on tarpeen. Tarvitaanko esimerkiksi tuotekehitykseen tai kansainvälistymiseen rahoitusta vai puuttuuko yritykseltä jotakin olennaista osaamista, joka on kasvun edellytys? Yritysten kasvaneet rahoitustarpeet eivät kosketa pelkästään suuryrityksiä, vaikka Suomen vienti onkin pitkälti niiden harteilla. Rahoitusta on tarjolla myös pk- ja midcap-yrityksille.
Yhtenä Team Finland ‑toimijana esimerkiksi Tekesin rahoituksella on ollut suuri vaikutus yritysten kasvuun ja menestymiseen. Yli 80 % innovaatiotoiminnassaan onnistuneista Tekesin asiakkaista sanoo, että Tekesin rahoitus on ollut merkittävä tekijä menestyksessä. Työpaikat lisääntyivät 16 prosenttia Tekesin rahoittamissa pk-yrityksissä kaudella 2012–2015.
Vuonna 2016 Tekes teki myönteisen rahoituspäätöksen 3 760 projektiin yhteensä 467 miljoonalla eurolla. Hakemuksia tuli kaikkiaan 6 830. Viime vuonna päättyneissä projekteissa syntyi 2 250 tuotetta, palvelua tai muuta innovaatiota ja 1 000 patenttia tai patenttihakemusta. Vienti kasvoi Tekesin rahoittamissa pk-yrityksissä yli 2,6 miljardia euroa kaudella 2012–2015. Pk-yritykset odottavat vuoden 2016 projekteista 9,4 miljardin euron liikevaihtoa tavoitteeksi määrittelemänään vuotena.
“Pk-yritysten liikevaihtotavoite on kunnianhimoinen. Silti yhä useamman yrityksen pitäisi olla rohkeampi innovaatiotoiminnassaan. Tekesin rooli on rahoittaa asioita, joissa yritys tähtää hyppäykselliseen uudistumiseen. Kannustamme yrityksiä tarttumaan radikaaleihin ideoihin ja tähtäämään läpimurtoihin. Tekesin tuet ovat uudistavia, niillä saadaan yritykset ja Suomi uudistumaan”, Tekesin pääjohtaja Pekka Soini sanoo.